Cheap diner napkins

Hän kietoo hiuksiaan epämääräiseksi keoksi päälaelleen. Minä katselen hänen paljasta selkäänsä hämärän asettuessa makuulle. Hipaisen hänen selkärankaansa ja jatkan matkaa nikama nikamalta, eikä hänen olemuksensa koe minkäänlaista muutosta.

Greoux les Bains hymyilee.

Ikkunalasi on ohut, eihän täällä paksuja lasituksia tarvitakaan. Tuon läpi olisi helppoa paiskata nyrkki ja haavatkin olisivat isoin ongelma, murtumia tuollainen ei aiheuta. Hän mutisee jotain laventelipelloista. Ääni hymyilyttää minua, en siltikään ole kiinnostunut lauseen sisällöstä yhtään sen enempää. Lähestyvä yö janottaa. Katsahdan vesikannuun, arvioin sen olevan hanavettä enkä aio koskea siihen. Emmekä me ostaneet pullovettäkään. Toivon ettei hän suutele minua enempää, muuten meille on luvassa ongelmia.

Hän nousee ja kiskoo puoliksi jalkani alla makaavaa flanellipaitaa itselleen. Hän ei napita paitaa kiinni, istuu korituoliin, antaa savun paeta suustaan kevyenä pilvenä ja vetää polvet rinnan päälle. Eilisen oluet oksettavat edelleen ja aika valuu hitaasti.

Kaikesta huolimatta en ymmärrä hänestä mitään.
En osaa arvioida, milloin hän nojautuu minua kohti painaakseen päänsä olkapäälleni
tai milloin hän tekee saman satuttaakseen minua suutuspäissään (tai humalassa. Silloin hän on hieman aggressiivinen).
"Suklaajäätelö on ainoa asia, mitä rakastan enemmän kuin sinua"
ja kaupanpäällisiksi hiussuortuvan alla naurava hymy.
ja silti minä pelkään kuollakseni, että seuraavat askeleet vievät hänet ulos ovesta.

Greoux les Bains hihittää pahaenteisesti
ja minä rukoilen sadepisaroita

I guess I don't know my own strenght

Kai sinä asut jokaisessa kirjoitetussa lauseessani
sukeltelet jokaisessa ajatellussa mietteessä
kiemurtelet jokaisessa kuiskatussa sanassa

ja minä pusken miekkojani lävitsesi huomaamatta kuin samurai
haluten rakastaa sitä, joka on rakastanut minua enemmän kuin kukaan

Minä silitän heidän hiuksiaan selkäsi takana
syleilen heitä inhoten
ja suutelen hänen mustelmien peittämää kaulaa
hymyillen sinulle

Katselen vasemalle, oikealle, vasemmalle
ja ylitän tien päin punaisia
Rikollinen vasten tahtoaan,
silmissä kiilto hulluudesta kuin Lee Harvey Oswaldin

Ainoa asia minkä rehellisyyteni jättää väliin
makaa raapaumina selässäni
kun kierität minua päiväpeitteesi päällä
minun nauraessa heleästi kuin satakieli

Kai tässä kaikessa on joku yhteys
kuin henkimaailmassa Missisippin vedenpaisumukseen

-2°C

Sinun kanssasi pelkään sopivasti

(Tekisi mieli jättää ensimmäinen myös ainoaksi lauseeksi, pakottaa sinut keittämään glögi kattilassa, nauraa takin läpi puskevalle tuulelle, valvoa lumimyrskyssä, unohtaa avaimet ja jättää itseni ulos, hämmentää sinua joka lauseella, rehennellä virheilläni, korvata yöt unisilla tunneilla, suudella sinua, murehtia jäästä lumen alla, kömpiä lämpimään ja unohtaa palata kotiin, kirjoittaa ilmiselviä asioita, miettiä loppuun, olla silti spontaani, syödä purukumia, unohtaa sinut, hankkia joulukalenteri ja katsoa pienten hiutaleiden laskeutumista otsalle)

Sinä olet lunta, jota koskea ei saa muuten se sulaa

Itsenäisyys asuu suihkukaapeissa

En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäisemmäksi
kuin vesijohtoveden selättämänä
kun minun oli tehtävä päätös,
jäänkö hukkumaan vai uinko olohuoneeseen

Sinulla on varmasti vilpittömin hymy tällä mantereella
ja mieti, puolimatkassa voi jo kellua

Ei, minä en hyväksy utuisen sinisiä kynsiä

En mä uskonut että sinussa olisi naista
karistamaan tupakanjälkiä ja aamuyö martineja

Sinullahan oli se kissa, jolla oli harvinaisen kierot silmät
sen aikeista puhumattakaan
ja joka yritti puoliväkisin selän päälle nukkumaan

Kerroin, että minusta tulisi toimittaja
ja että veisin sinut Koreaan
Sinä nauroit ja kehotit kokeilemaan saparoita
mutta minusta ne näyttivät jotenkin lapsellisilta
Kävin puolialasti nukkumaan alushousuissa ilman paitaa
mikä oli sinusta rietasta
Emmehän me mistään olekaan samaa mieltä

Kultaseni, sun sukkahousuissa on jäljet siitä
ettet ole aivan kunnollinen

07.02.2009

The noble art of letting go

En pidä siitä,
ettei sääntöjä osata ulkoa
sillä pimeässä aika haihtuu

Sinä rypistät otsaasi ja pohdit mitä sanoa
kun minä kaipaan vain fraaseja kuolemattomuudesta
ja kupillisen lämmittävää

Sormet kylminä kuin ruumiilla
odotan, että antaisit olla

Mä jätin miehen, mä jätin naisen, jätin kissat koirat - kaiken

Minä tulen, menen, katoankin joissain tapauksissa
Kerron kuinka onnellinen olen yksin
kuinka vapauttavaa on potkia pikkukiviä
kun ainoa asia joka minua odottaa kotiin
on öisin kainaloon kipuava kissa

Katsoessasi oikein tarkkaan
näet silti jälkiä olkapäillä, sormenpäissä
lantiolla sekä polvitaipeiden luona
Jälkiä vuoden toisesta päivästä auton ikkunalasin lävitse,
jälkiä hiekasta kengissä, ystävän vinokatosta,
jälkiä rikkinäisestä autoradiosta
sekä totuudesta että viimeiset sanani sinulle tosiaan olivat "niinpä niin"
Kävelen silti noiden vesilammikoiden ohi,
muistaen hänen ääriviivansa sateessa ja muistan viimeisimmälle kerrotut valheet

Yksi suihkaus hajuvettä kaulalle
ja hymyilen peilikuvalleni sylkien verta tulehtuneista ikenistä
Onhan punainen sentään rakkauden väri, mutisen
eikä luottamus ole istunut nurkkapöytääni vieläkään

Viekää minut merien toisille rannoille
nämä vesirajat syöpyvät jään alle
enkä kestä katsella aina vain takaisin pyyhkiytyviä laineita

Excuse me, your standing on my love

Tänään istuimme auringonlaskun aikaan rannalla
kun katseestasi paistoi rakkaus maailmaan,
joka ei rakasta kuin itseään

Kuin tuhat laivaa,
lähti kaipuu meistä avoimemmille vesille
Kaipuu oli yksinäisen miehen katse merelle päin
yön uidessa sisään
Minä katselin sinua taas ja mietin
miten jaksaisin olla vierelläsi
kun en ikinä pääsisi tarpeeksi lähelle

"Katso, kyyhkysiä!"
En ollut varma, olivatko ne kyyhkysiä,
mutta sinä totisesti sait ne näyttämään aivan yhtä kauniilta

There's really no way to reach me

Passiivinen ongelma,
joka on pinttynyt ihoon kiinni

Sytytän savukkeen, vaikkei edes tee mieli
oikeastaan minulla on huono olo,
mutta näin voitan aikaa

Katson tuota vanhaa Tunturia
ja tällä kertaa sinä tiedät varmasti minun kirjoittavan sinusta
On hassua ajatella, että sinä jaksat toistuvasti juosta aikani perässä
ja että minä olen saanut sinut takaisin
Kaikessa tässä järjettömyydessä onnellisin fakta on se,
että sinä seisot tällä hiekkatiellä
vaikka minä jätän niin monta asiaa sanomatta

Mutta vesi on todellista,
eikä virtaus heikkene syksyä kohden

So this is where you are
and this is where I am
somewhere between unsure and a hundred

Olemisen sietämätön keveys

Minä näen sinut usein kalliona
(en siinä ärsyttävässä metafora mielessä, joka viittaa luotettavuuteen ja sen muihin synonyymeihin)
Sinä olet kylmä, otat vastaan kaiken minkä laitan postissa tulemaan
mutta vastakaiku on tilanteen mukaan melko erilainen joka kerta

Sinä olet sydämesi puolesta usein kovin passiivinen
ja tekstit ravistavat sinua hereille enemmän kuin sosiaalinen vuorovaikutus
mutta loppujen lopuksi itkusi tekee sinusta taas enemmän ihmisen
Nämä ovat aikoja, jolloin houkutukset ovat liian suuria
ja minä halkean kahtia siitä, etten voi antaa vastauksia

Hän olisi kaikin tavoin parempi
mutta minä odotan kulisseissa sitä, että ne kaatuvat
ja pelastuksesi sijaan jäisin mieluummin alle
(tähän voisi kirjoittaa kamalan ja siirappisen vertauksen Chilen kaivosmiehistä)

Annathan anteeksi,
surusi saa minut sanattomaksi

Traffic light

Eilen ajattelin merkityksettömästi

miten helppoa minun on astua eteesi kun olen ihmisraunio
miten helppoa minun on myöntää se
miten helppoa sinun olisi ollut kävellä pois
todeta ettei meillä ehkä ole mitään sanottavaa
eikä todellisuus vaan ole meidän käsissämme

Merkityksetöntä on sekin,
että taivaat satavat itsensä alas aika ajoin,
että bussit eivät pysy aikatauluissaan,
että keittolautanen edessään tuo narsisti kääntää keskustelun itseensä,
että lapsi raapii vesirokossa raajojaan

Merkityksettömästi minä ajattelin,
miksi sinä et olisi juuri se,
joka suutelee minua aamuisin?

Home sweet home

Voiko sitä kutsua materialismionnellisuudeksi
jos Kallion kadut ja kulmakuppilat lämmittää sydäntä
tai kuinka rakastan metrojen ääntä kun ne lähtevät liikkeelle
vaikka koko verkosto onkin säälittävän pieni
kuinka voisin kävellä Aleksanterinkatua edestakaisin
ja nauraa muistoille Vuosaaren kävelykaduista

Kuinka haaveilen tuosta asunnosta Tarkk'ampujankadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa
Kaikki olisi kohdallaan
Ensimmäiseksi veisin alakerran antiikkiliikkeestä posliininorsun tyhjiin huoneisiin, sitten vasta kahvinkeittimen
Keittäisin kahvit ja joisin hänen antamastaan mukista kuumaa
ja nauraisin norsuni kanssa tuon kaimani rumille mekoille kaupan ikkunassa

Se oli rakkautta Erottajalla
surua Annankadulla
hulluutta Ruttopuistossa
ja apilasormuksia Kiasmalla

Vaikka mieli vetää muualle,
sydän tuo aina takaisin

Your dreams will wreck your lovely body

Sanity 9.95£
Add to cart

I made plans for the future
I will dig my purity under the stains of my room, hang my favourite necklace on the doorknob, shave my legs but leave my armpits alone and dress my mind in mellow, flowy but ambitious gown.

In my dreams you run around in a burqa
How ironic, I need you to la la la me a sweet lullaby

Careless with my heart again - fearless when it comes to playing games

Minun paras ja samalla varmasti huonoin piirteeni on se, että kun päätän tehdä jotain, en saa mielenrauhaa ennen kuin olen toteuttanut sen. Saatan lukita ajatukseni puuhun tien toisella puolella, enkä saa unta ennen kuin olen sivellyt sen kaarnaa kuin tuota talven karheaa ihoa.

Tämä on tila, jossa en pidä itsestäni
vaikka yleisesti ottaen olen tyytyväinen ulosantiini
Koen tarvetta vilkuilla olkani yli,
istun lakanoissa päiväkausia,
puhallan kuplia iltateeheni

Minä suorastaan oksetan itseäni

Silti sinä sanot, että rakastettavin ja samalla kauhein piirteeni on se, että usein haluan asioita joita en voi saada tai joita en saisi haluta. Tällä kertää minä haluan hänen silmänsä toiselle puolelle pöytää, vaikket ymmärräkään miksi teen niin. Toisaalta, muistan sinun sanoneen, ettei hyvä kahvi koskaan harmita.

Tällä kertaa päätän valehdella vielä pari päivää
ja oksentaa vessanpönttöön maatakseni sängyssä vielä päivän
sekä kertoa ylpeänä hänelle kuinka häntä todella arvostan

I'm not jealous, no I'm not (I just want everything she's got)

Kuin noissa liioitelluissa elokuvissa
olen jaetun ruudun oikealla puolella
ja vasemman puolen himmeät mainosvalot vilistävät poskipäilläsi

En tiedä tajuatko itsekään kuinka katseesi loistaa
kun siirrät painoasi käsiltä jaloille
ja unohdat itsesi tuohon hölmöön kappaleeseen,
jonka sanat osaat ulkoa

Tänään lihaksia särkee
ja hymyillen hieron ne lämpimiksi

Kiitos kolmen tunnin olemassaolostasi
minä hyvästelen nyt

Mother's buried sadness

Minä tahtoisin nähdä silmilläsi
tuntea pankkitilisi
muistaa nuoruutesi
ja haikailla sen perään

Toisinaan en täysin ymmärrä rakkauttasi meihin kaikkiin
enkä ymmärrä mikset ole kadonnut jo kauan sitten

Jos lupaan pestä pyykkia edes kerran kahdessa viikossa
ja maksaa taloyhtiön kadonneen avaimen
ehkä myös antaa hieman ylpeyden aihetta

kertoisitko vielä kerran kuinka minä opin keinumaan?






Oikeastaan en varmaan koskaan opi ymmärtämään ettet olekaan luodinkestävä
ja vedän liipaisinta vielä vähintään kymmenisen kertaa
Mutta niinhän sitä sanotaan,
ihminen voi rakastaa pyöveliään ja Claire Castillonin mukaan
minäkin kai olen vain
äidin pikku pyöveli

eight steps from ∞

Minä olen kuin Ganges
hajamielisempi tosin

Kallistat päätäsi hieman vasemmalle
ja minä näen ettet sinä ymmärrä sanaakaan

Tämän maailman kaunein asia on hukkumiskuolema, hän sanoo
enkä voi kuin hymähtää hyväksyvästi
ja tuijottaa kämmenieni elämänviivaa
Jos jalkapöydälläni olisi tilaa,
järjestäisin teekutsut
makaisin asfaltilla 171 senttimetriä pitkänä
ja levittäisin kädet siipien tapaisiksi

Pystysuorana numero kahdeksan
vaakasuorana äärettömyys
etkä sinä osaa päättää

Put your hands all over me

Would it be a matter of bad taste
if I just called and said
that I am lonely
and I wouldn't mind a couple of kisses on my neck

I would take a silent breath
and dress my anxiety in calmness

I know
I have the privilege of my pretty face
and damn sure I will use it
but the biggest mistake you can possible make with me
is to waste your heart the temporary heaven
where I like to play God in

It's hard to listen to a hard hard heart

Minusta on monin tavoin epäreilua,
että ovistani kävelee sisään ihmisiä
koputtamatta ja täysin kutsumatta
ja kysyn tahtomattani, jos vieraat tahtoisivat vaikka kupin kahvia

Sinäkin

Sinä laulat minusta siellä, missä on todistajia
Sinä soitat vaikka minä unohtaisin
Sinä vertaat kehoni kaaria joutseniin
ja vannot tähtikuvioiden nimeen

Minä järjestän lehdistötilaisuuden, perustan vaikka mainoskampanjan
ettei yksikään viaton ihminen valvoisi öitään
tai säveltäisi yhtäkään laulua lisää
sillä olenhan minä vain tyydytetty kehonriekale
ja silti niin tyytymättömästi varastoin maailmaa lipaston laatikoihin
sekä masokistisesti rakastan henkistä väkivaltaa,
jonka jälkeen juon lasin viiniä
ja kuuntelen pesukoneen ääntä myöhään yöllä

Jos sinä toimisit nyt viisaasti
vaihtaisit kulkureittisi Siriuksen perästä Otavaan
ja hymyilisit vastaantulijoille
mutta pysäyttäisit päivässä yhden ihmisen kertoaksesi tälle
että edes taivaassa ei vältytä sadekuuroilta

Sometimes there's no meaning in the visions you're seeing when you're sleeping

Sinä et ollut niin kuin he

Sinä kuljit omia polkujasi
sinä unohdit jokaisen viillon heidän selässään
sinä et maksanut velkojasi koskaan takaisin
ja kiskoit jänteitä irti noista katkerista käsistä

Minä tajusin olevani niin kaukana puusta,
jonka juuret ovat merimiessolmuja maaperässä
Kerään palasia itsevarmasta paskiaisesta,
vastuullisesta perfektionistista ja
itseään uneen itkevästä runoilijasta

eikä minusta ole valmiiksi

Kas, mutta sinähän olet aivan niin kuin ne muut
jotka itkevät minun kylmyyttäni ja kiroavat nimeäni

ja minua hymyilyttää

Childhood kissing me goodbye

Lapsuuteni kaikui pari senttiä merenpinnan yläpuolella
etäisinä iloisina huudahduksina
ja erinäisinä palasina loukattua mutrusuuta
Tuuli läimäyttää minua poskelle
mutta minä vain nauran lapsellisesti,
juoksen karkuun kengännauhat auki


Hipaisen seinää, johon törmäsin joskus
lapset ovat niin huolimattomia
ja ne muut vaan kauhistelivat lapasieni punaisia tahroja
ja Kiinan peili jähmettyi meidän sijastamme

Nyt minä tuijotan ikkunoita ja parvekelasituksia,
joiden näkymään olin tottunut toiselta puolen

Melkein inhoan omia lauseitani,
mutta tämä oranssinpunainen
aavistuksen vaaleanpunaiseen taipuva
laskeva päivä rakastaa minut väliaikaisesti onnelliseksi

Is this seat taken?

se soittaa enkä minä vastaa
se liuttaa sormiaan kaulalla
se näppäilee pari mollisointua

mutta onneksi vesi viiltää kuivan asfaltin halki
onneksi minä valitsen vain puolikkaat

se kirjailee pienenpienen hymyn
mun vasempaan suupieleen

Skeletons from the boneless

Iltapäivän väsymys kello neljän yöunista valuu myötätunnosta pitkin poskia
minä en löydä noita sivuja
ja sunnuntai piikittelee tuolla vakiosarkasmillaan

Elän muutoksessa
Joudun sulkemaan ikkunan ennen yötä
ja lakana ei enää riitä rakkaudeksi

Metrosillalta näin hymyn
ja hänen keskisormensa halkoi ilmaa
Toinen käveli satama-alueen läpi
jäi sormeilemaan verkkoaitaa
Sormien kirvoittaessa otteensa
minä hymyilin ilman syytä
kaipasin tuntematonta raitiovaunussa numero kymmenen
sekä hänen läpitunkevan ystävällisiä silmiä
(sinisetkin vielä)

Devious glances to hundred miles away

Screaming is completely overrated in mortal anger
and they always forget the one-letter difference from danger

I won't get over you
so I'll try to get under instead
above will do if nothing else works
because among would just drive me into a nervous breakdown

You keep serving me my daily malice
and I keep on sipping this madness
from the glass which should be filled with wine

...and all that jazz

Minä heräsin aasialaisen karhun näköisenä
ja keräilin raajojani sängyltä, roskakorista, patjan välistä
Tällaisina aamuina ymmärrän paremmin,
miksi rakastan jazzia
sekä vaellan alusvaatteissa keittiöön ja takaisin

Tuntematon nimi langan toisessa päässä
silti hymyilen puhelimeen
Näkisipä minut nyt, nauran peilikuvalleni
Kirjoitan kämmenselkään jotain hölmöä
tekee mieli pyöriä rappukäytävän portaat alas
ja maata neljännen kerroksen lattialla tuntikausia

Jos joku tietää miten ystävällisesti ei soiteta takaisin,
minä haluaisin kovasti tietää miten

The laughter penetrates my silence

Elokuu himmentää valoisia öitä
viimeisillä voimillaan pinnistelevässä kesässä
Joku ei huomaa
katuvalot antavat pimeän ripustautua oksille
eivätkä nuo pahaiset vieläkään syty

Minä olen vaikeasti rakastettavissa
ja karkeasti kyllästynyt realisti,
joka kaipaa katusoittajia enemmän kuin läheisiään

Sinä olet mieleni kiropraktikko,
mutta edes sinä et pysty kitkemään sisäistä julmuuttani
Ehkeivät linnut palaakaan,
jos jätän pionit ruukkuihin hukkumaan

Camden town

Sinun silmäsi hymyilevät leveämmin kuin huulesi
Minä kuvaan salaa runopoikaa kanaalilla
Me nauramme linnulle, joka nykii päätänsä uidessaan

Intia, Meksiko, Brasilia, Japani, Kiina ja Italia
huutavat selän takana ja tuoksuvat nenässä

Hän soittaa vaaleanpunaista kitaraa
ja siirtää ihmisvihansa postikortteihin
Syystakeissa he istuvat kuumissa tunneleissa
ja osaavat kantaa aamukahvinsa läikyttämättä
Kädet kahvissa minä nauran ja sinä olet varma,
että tästä minut tunnistaa turistiksi

Viekää minut takaisin

Still afraid I might desert you

"Minä tahdon kahvilan"
katse kulkee kiertoreittiä
"Entäs lääkätieteellinen?"
"Ei"
Sairaita tai enemmän sairaita,
me kaikki tulemme menettämään mahdollisuuden hengittää
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen
"Memento mori", mutiset lattiaan.

Kahvila ravistaa hereille
eikä vain kofeiinin vuoksi

Minä tarvitsen heräämistä
silmien toiselta puolen
sormenpäistä, hiusten tyvestä
mahalaukustakin

Ja tämäkin vain siksi, että minä hukun

Hukun tähän neutraaliin hengitykseen,
jonka minä liian helposti kaadan tuntemattomana lakanoihin
rakentamaan sille tiheämmän tahdin

Sinua minä en tälle uhraa
kun lojaalisuus on lukkojen takana

hush

Mutta puut ovat yksin.

Tämä ujutti ohuet sormensa kolmannen kerroksen ikkunasta sisään
suoraan meidän keittiöömme
ja pudotti kyntensä patterin väliin

Olen varma,
ettei kyse ole yksinäisyydestä
vaan pettymyksestä

Lajitoverien lehtien suojaan
se mies pudotti avaimensa
käveli eteenpäin ja odotti,
ettei hänen tarvitsisi palata taloon,
jossa verhottomuus kaikui seinältä seinälle

Mutta puut ovat yksin.

36 degrees

Sillä naisella oli avaimet meidän rappukäytävään
vaikka hän asuikin kävelymatkan päässä länteen
tai ehkä luoteeseen

Iltaisin napakasti kävellen
nainen haki heleästi nauravan äitinsä
ja he katselivat kun humaltuneet istuivat ikkunassa

Hän soittaa
minä vastaan
hän kysyy
minä vastaan
hän puhuu
minä yritän kysyä
hän huomaa epäonnistumiseni
minä hiljenen
hän ei lyö äänetöntä ilmaa rikki
ja me varovasti peitämme tämän,
mutta kirjaamme kaiken salaa pöytäkirjaan

"Minua huimaa iltaisin"
"Niin"

The memory of lightwaves

Löysin sinun menneet kasvosi lompakosta
tuosta nahkaisesta kehontapaisesta poimukasasta,
jonka tarkoituksena on pitää kasassa kaikki se,
mikä pitää sinut elossa

Sinä hymyilit
ei niin, että olisin koskaan pitänyt tuosta hymystä
ja poskesi olivat keränneet pieniä punaisia jälkiä
noista vuosista, joina minä olen haudannut raajojasi

Sanojasi ja tekojasi myöten
minä laskin sinut virran vietäväksi

Levollisesti valkeat ja syvän ruskean sävyiset kyljet heijaavat
edestakaisin
ja makaavat laineiden suudelmien alla
Laskevat levottomat purjeet väkisin

ja päästävät tuulen menemään

dogs have owners, cats have staff

Veronika tuijottelee rikkinäisiä raajojaan
maksaa henkisiä velkojaan
unohtelee asioita ilman muistilistaa

jääkaappi täynnä jogurttia
ja huulilla suloinen sävy
- tiesitkö, että valaan aortan verisuonet ovat niin suuret
että sinä mahtuisit ryömimään niiden sisällä?

ei, en tiedä valaista
mutta kaunein asia tässä maailman ajassa
oli tuo rusoposkinen poika metroasemalla
rutistaen kädessään pientä palaa valtamerta
(pussissa kelluvaa kultaeväistä kalaa)

minä upotan kynsiäni käsivarteesi kevyesti
kuin hellyydenkipeä kissa
ja sinä kuljet romuttamolla kuin taivaassa

Liika on liikaa, mutta vähän on tylsää

Rääkyvä Itä-Vantaa nakertaa pieniä reikiä kengänpohjiin
Sinä kehotit hankkimaan uuden harrastuksen,
minä valitsin yli äyräiden pursuavan spontaanisuuden
Satunnaisuutta, tyhmyyttäkin
äärimmäisyyttä, joka ei näy päällepäin

Olenhan minä sentään fiksu ja tunnollinen, niin ne sanovat

"Minä ajattelen mitä teen, niin ketään ei satu"
Onneksi olkoon sitten vain.

Minä myisin kirpputorilla jokaisen noista typeristä
kipuilevista ja surusilmäisistä
sinisyyteen taipuvaisista hölmöistä,
jotka luulevat tosissaan että pinnan alla on enemmän

Mansion's song

Raajoja
reunoja
rauskuja
roskia
raittiuslupauksia
jotain niin rumaa ja rajoittamatonta


metallin maku suupielissä sinä astelet eteiseen
odotat
odotat vielä
ja kun muut juoksevat karkuun
sinä odotat ja nerokkaasti hyppäät seuraavalla kierroksella mukaan
eikä kukaan huomaa yhtä puuttuvaa
paitsi sinä itse

muureja
mustikoita
mauttomuuksia
merilevää
mormoneja
sekä moottorisahoja, jotka eivät koskaan saavu


ja vapaaehtoisesti makaisin sinun kirveidesi alla
rakastaisin sinua, jotta voisit työntää miekkojasi syvemmälle
todeta minut aavistuksen mauttomaksi
ja lisätä suolaa haavoihin

and we'd learn how our bodies worked

God bless our dirty hands
and that brave dive into something drunken and immature
My sore throat leaves my voice coarse against your pale skin
and fingertips make sounds which bounce off from white walls

I'm un-apologeticly ridiculous
and you're just out of your mind
and still everything makes sense

I told you, I write about everything

The only thing which I want an explanation to
is that in these kind of cases,
why can't I ever remember when did we fall asleep?

My plug-in baby crusifies my enemies

Sairaus
lat. morbus
kreik. nosos
engl. disease

"Muistatko?"
"Muistan."
"Mitä sinulle kuuluu?"
"Minä olen onnellinen."

Tosiaanko?

Naurat.
"Muistan ikuisesti kuinka meidän pulloissa oli hiekkaa."
"Niin. Kahvia?"
"Ei. Mä en edes tupakoi enää."
"Niin."
"Siitä on kauan."
"Niin."
"Eikö sinulla oikeasti ole muuta sanottavaa?"
"On tietysti! Älä viitsi."

VALEHTELIJA.

"Soitellaan."
"Niin."

And I wonder if I ever cross your mind

Sinä lähdit jättäen ovet raolleen
ja tuuli kulkee niistä sisään ulos sisään ulos
kun oma hengitykseni kaikuu seinältä toiselle
ja lämmin vesi on loppu
läpiveto saa minut nuhaiseksi, muistathan

tunnustellen tätä totuutta
muistellen märkiä lehtiä syyskuussa
koristen hän eli noita päiviä

ja nyt hän hymyilee viidenkymmenenviiden neliön sisällä,
jossa suomuiset vangit kiertävät lasista vankilaa

voi kuinka onnellinen saan olla,
että hän vei sen rullalaudan mukanaan
en nimittäin kestäisi tuota inhoa,
jota ei voi tuntematonta kohtaan edes tuntea

if a golden train came to take you away, would you go or would you stay?

Pieni tyttö seisoo pitkähkön miehen vierellä hymyillen, siirtää levottomina heittelehtiviä kiharoita tuulen vierittäessä ne kasvoille. Hän hyppelehtii junalaiturilla hihitellen ja vilkutellen jollekin junassa istuvalle. Olen varma, että noista kukin koristelluista kengistä kuuluu napsahteleva ääni, joka odottaa.

Juna liikahtaa.

Tasainen kiihtyvyys saa alkunsa kun sen ulkopuolinen voima kitkan vastustamana painaa rautakasan liikkeelle. Tapahtumaketjun aikana kiitän jotain suurempaa voimaa, etten kuule junan ulkopuolisia ääniä, kurkkua kuristaa. Tämä henkinen kivitys saa alkunsa. Tyttö ottaa aavistuksen etumatkaa ja juoksee junalaiturin reunaa pitkin huiskuttaen vasenta kättään vimmatusti. Hymy loistaa ja silmät kipuavat matkustajan luokse. Junan vauhti nopeutuu edelleen, pikkuruisen kasvojen ilme kokee muutosta. Juoksussa näkyy epätoivo, hymy haalistuu ja silmien lävitse puskee ikävä. Jalat tikkaavat kivistä tietä kiinni, mutta niin kuin me kaikki tiedämme, aika ei odota. Raiteet nielaisevat junan kuin kärsimättömän joen virtaukseen.

Askeleet pysähtyvät ja pienet kyynelkanavat aukeavat.

Ja sinä vain toteat;
"Sen takia pitää aina kävellä ennen kuin juna lipuu pois.
Muuten joutuu katsomaan kun joku oikeasti lähtee"

Vettä hengitysteiden lävitse

Olkapäät huutavat hien lävitse hiertävää punoitustaan
ja lämpö yrittää hallita henkistä kaaosta

Kai minä tosiaan kaipaan sinua useammin kuin myönnän
ja tosiaan, minua huvittaa tämä asioiden kulku tähän suuntaan
josta kumpikaan ei vielä ole varma pitävänsä
Meillä on askelia tallessa jo varmasti kymmeniä tuhansia
kyyneliä muutama, valintoja tasan neljä
Enkä minä vieläkään osaa katsoa tarpeeksi ymmärtäen

Ja tosiaan, aurinko palasi takaisin
(kaikesta huolimatta)
minä yritän saada sinut pitämään raitiovaunujen kolinasta
ja ehkäpä opin myös aavistuksen rohkeammaksi

Honey, this is just out of our hands.

Sinä seisot kyyneleiden rajalla
ja äänesi pelokkuus rahisee puhelinlinjojen lävitse
tavoittaakseen minun särkevät sisälmykseni

Berliinin muuri sortuu, Pisan torni kaatuu kumoon
Venetsia kuivuu kasaan
Eiffeltorni liekehtii ja
Lontoon metroverkosto on umpisolmussa
Eikä Praha ole edelleenkään Portugalissa, hölmö

Minä otan vuorostani tämän osan
ja epäilen selviytymistä
kun pitäisi vaihtaa rooleja heikommasta vahvempaan osapuoleen
Minä olen tämän sinulle velkaa,
sinä olet jaksanut syödä kyyneleesi minun vuokseni aiemmin

Me tuijotamme pettymystä ja odotamme tässä (kipu)pisteessä
että mielenrauha löytäisi meidän pöytäämme istumaan

Minä en siedä tätä,
mutta minä sentään rakastan sinua
(vaikka en sitä ole aiemmin sanonutkaan)

Can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars?

Revityt kadut raastavat selkärankaa sahalaitareunoillaan
ja ihmiset taistelevat ydinvoimaloista sekä niitä vastaan
Korot laukkaavat mukulakivillä
kun mieli hukuttaa riivaajaansa kioskikahviin

Rakasta minua

Karkea kiviaines on kaivautunut verenkiertoon
enkä minä haluaisi kuin tietää oletko onnellinen
Ihmiskunta kiroaa oman kohtalonsa ja
maalaa omat pirunsa 70-luvun kukkatapeteilla päällystetyille seinille
Kahden kesken minä melkein unohdin oman sisäänrakennetun julmuuteni

Älä väkisin, mutta rakastaisit nyt kuitenkin

Pitsikukkaset hintavissa alusvaatteissa kokoavat sirpaloitunutta kehoa yleisesti tunnistettavaan muotoon
ja sunnuntainsuloinen merituuli tukistaa päänahan herkäksi

Vihaan sitä kun sinun elämäsi jatkuu
mutta minä olen jumissa

I'm sure you'll find someone beautiful (but you'll never find me)

I know how it feels to be the best thing you ever had
but still not quite good enough to be the last one



Lapsen pakokauhu painajaisen jälkeen on todellista.

Ihmisen suurin pelko (jopa kuoleman edelle kipuava) on varmasti unohdus
Me painamme jalanjälkiämme kovemmin maahan
vaikka se raapisi jalkoja verille
Vanhukset pelkäävät päätyvänsä valokuviksi takanreunalle
Lapset pelkäävät unohtuvansa tavaratalon leikkipaikalle
Naiset pelkäävät etteivät heidän lapsensa soita lennettyään pesästä
ja miehet tuijottavat peilikuviaan ja miettivät mihin unohtivat punttisalin

Lapsen pakokauhu painajaisen jälkeen on järjellistä.
Järjen puutteessa minä kysyn kuulumisiasi päivä päivän jälkeen Taivaalta
ja tuijotan pakokauhua silmäkulmien alta vastaan
kun Taivas ei vastaa

Night after night you say you move on
tomorrow, tomorrow
now what's holding your back?
I don't know, I don't know...

1400 mg

Minä ravaan hevosena ympäri loppuunkulutettua laminaattia

vaikka askeleiden kopina on liian kova kello kahteen yöllä

Toisinaan minä levitän raajani seinille katseltaviksi

ja toisinaan ripustan henkariin ja piilotan pikkutakkien väliin vaatekaappiin

En minä ole rakastunut kehenkään heistä

minä tarvitsen vain katseen tai hymyn,

jotta uskon olevani olemassa ja että minä tosiaan hengitän tätä kiireistä ilmaa

Pienestä pitäen äiti patisti pianotunneille

enkä minä suostunut koskaan

Nyt minä painelen sormenjälkiä koskettimien sijasta

tälle kiristävälle iholle ja raavin sen pintaa että pysyn tajuissani

Sanoisit jotain

And as I start to run, I stop to breathe

Raaka naisääni särisee puhelinlinjoilla
ja stereot laulavat korppikotkista
kyllä, korppikotkista
eikä Chicago ole senttiäkään lähempänä kuin eilen
Kiina-ilmiö todistaa itseään todeksi,
hiihto on edelleen kamalaa,
Tšehovia arvostetaan hienoissa piireissä
ja rouvat juovat earl greynsä puoliltapäivin Englannissa

Ainoa ero tässä on se, että minä olen lopettanut putoamisen

And I'll be here by the ocean
Just waiting for proof that there's sunsets and silhouette dreams
All my sand castles fall like the ashes of cigarettes
And every wave drags me to sea
I could stand here for hours
Just to ask God the question, "Is everyone here make-believe?"
With a tear in His voice, He said, "Son, that's the question."


Does this deafening silence mean nothing to no one but me?

she never mess with entertainers 'cos they always leave

Röyhkeä kissa

ei siirry edes pois peitolta, että saisin kiskottua sen lähemmäksi sopivasti pyöreähköä vatsaani

Nerokkaat kiertoilmaukset, kauniisti punotut ajatuksentapaiset sekä tunteita herättävät synonyymit ikävälle kiersivät päätäni minuutteja sitten. Jostain syystä pakkanen kaivautui ihoni sijasta päälakeni kautta aivoihin ja pysäytti sen toiminnot. Ironista, jokaisena lauantaina minä avaan oveni rauhalle, jotta se liimautuisi seiniin. Viimeistään tiistai herättää minut todellisuuteen kerta toisensa jälkeen ja vaurioittaa tuota sisäiseksi rauhaksi nimettyä osaa minun henkisellä puolellani.

Puolenyön hetkissä tuuli kietoi puuterilunta huulilleni

ja hymyn kuroessa mielenterveyttäni kiinni,

liikenneympyrä jätti minut pyörimään oman akselini ympäri.

it's a cliché, but they're always true

Edes minuuttivyöryn jälkeen en ymmärrä miten sinulla ei voi olla mitään muuta sanottavaa.

Lakanat painavat satoja kiloja, ilmassa on jotain mikä estää minua hengittämästä, lämpöpatterin on oltava rikki. Sormeni kiipeävät viileää seinää ylös ja alas, poikkeavat tieltään ja palaavat viereen makaamaan. Toiseen maailmanaikaan minä kuuntelin näitä samoja säveliä ja kiedoin samoja sormia omiisi kiinni.

What ever you want I got it

What ever you need now

And I've been wondering the state I'm in

Is it send from God or brought with pain?

Minä kulutan ajan puhki, makaan kokonaisen päivän noissa karheissa lakanoissa joissa haisee tunkkaisena levottomat yöt ja kiireiset sydämenlyönnit. Menetin juuri uskoni luonnontieteisiin. Minä hölmö sokeasti uskoin, ettei salama osu kahdesti samaan paikkaan.

14.2.2010 22:39

Tuijotan kitkeränä itse hankittuja punaisia terälehtiä ja putous ujoja hymyjä, suudelmia kaulalle, lahjoja, kortteja ja suloisia sanoja valuvat keuhkoihin ja hetken on taas vaikea hengittää.

Hän halusi radikaalin vastauksen ja minä annoin valheentapaisia

Eniten minä vihaan sitä miten sinä katsoit minua sinä sunnuntaiaamuna. Sitä ajattelemalla minä opin pitämään tyhmistä ihmisistä, linssittömistä silmälaseista ja jopa maksalaatikosta.

Minä muistan kuinka autosi takapenkillä kuuli aivoja raastavaa kitinää ja miltä silmäsi näyttivät kun sinä olit juuri herännyt. Minä tahdoin viettää viikonloppujen aamupäiviä Kallion kirjaston runohyllyjen välissä, juoda mokkakahvia kermavaahdolla lähikuppilassa, varastaa ajatuksistasi yhden jos toisenkin.

Olin väärässä, eniten minä vihaan sitä miten paljon opin sinusta pitämään näin lyhyessä ajassa.

Pakkasin mukaani vielä kolmannet sukat,
sillä nyt oli aika jatkaa elämää

Ihmiset puhuivat auringosta,
joka luki Tšehovia ääneen ja piirsi säteillään lämpöä heidän raajoihinsa,
kaunistivat sitä sanoillaan

Mutta minäpä tiesin yhden kauniimman
ja romutin heidän maailmansa muistolla hänestä,
joka sormillaan hivutti hiussuortuvia huulilta
pakkasen kirvellessä ihoa

Kissa kehräsi mut uneen, mutta sen vierestä en koskaan herää

Minä haluan epätoivoisesti maalata pilviä seinille,

jäädä sormenjälkinä sinun rintakehällesi,

tahdon sataa pisaroina alas katukäytävälle.

Haluan sulaa lämmöstäsi Rautatientorille

ja laittaa syyn salaa kevään niskaan.

Minä jäädyn kiinni ikkunalaudallesi,

jotta joutuisit odottamaan edes talven yli

ennen kuin minun tarvitsisi kuunnella askeleitasi

Raitiovaunut kolahtelevat siinä kohdassa tietä,

jossa minä hymyilin ensi kerran ajatukselle siitä

kuinka pienessä sängyssä sinä nukut.

And I don't have to stay this way (seems like you knew that)

Ne kyselivät kuinka minun hymyni ylettyikään korviin asti. Ne kyselivät aamunkoitosta, hiusten tyvikasvusta, tulitikkuaskeista ja naurunappuloista. Minä en osannut vastata kysymyksistä yhteenkään, nyökyttelin vain kiivaasti sekä nauroin mielessäni heidän jokaisen omistamalle hämmennykselle.

Helpointa tässä on varmasti se, että olen siivonnut kaappini luurangoista. Olen imuroinut jokaisen nurkan, pyyhkinyt sen hämähäkin seiteistä ja kaikesta pölystä. Hyllyt ovat hieman sekaisin ja tavarat hujan hajan mutta puolet hauskuudesta onkin niiden penkomisessa. Minä voin avata ovet selälleen ja antaa sinun tutkia sisällön huoletta. Minä voin miettimättä liimata tarralappusia kaapin oviin ja kirjoittaa niihin kenestä näin unta (sinusta) sekä ketä minä kaipaan (sinua).



Minä voin lähteä ja tulla takaisin ilman että minut olisi millään tasolla velvoitettu siihen.

Kaikki puhuvat aina teoista sanojen sijaan, mutta minä en edelleenkään ymmärrä sanojen aliarvioimista. Sanat saavat minut suuttumaan, sanat saavat perhosten tekemään joukkorynnäkön vatsanpohjalleni. Se mies lauloi karhealla äänellä kuinka elämä olisi saatanan kaunista. Ja minä kirjoitan jostain mistä en olisi koskaan uskonut kirjoittavani.

Minä sain anteeksi enemmän kuin olisin edes ansainnut, etkä sinä pyytänyt takaisin vielä mitään.

I have nothing to hide anymore

and that should be a good thing, shouldn't it?

tap on my window, knock on my door

Avaan silmät jo ainakin kahdeksatta kertaa niiden sulkemisen jälkeen. Haukotuksia olen saanut aikaiseksi vähintään neljätoista ja pää painaa monta kiloa liikaa. Sängyssäni on kaksi peittoa, kolme normaalikokoista tyynyä sekä yksi jättimäinen tyyny. Minä hukuttaudun noiden pehmeiden kappaleiden välimaastoon ja yritän laskea lampaita, tasata hengitystä tai mitä tahansa uneen sitten vaaditaankaan. Minua hymyilyttää ja raivostuttaa samaan aikaan, kierrän peittoja tiukemmin ympärille kunnes ne ovat merimiessolmussa nilkoissani.

Tämä ei voi olla todellista, mutta epätoivo käy niin sietämättömäksi että minä kaivan matematiikankirjat esille saadakseni silmät painumaan kiinni

Menee tarkalleen 34 minuuttia ja minä makaan tässä taas. Minä harkitsen jo hyönteismyrkkyä tapattamaan joka ikisen pahaisen siipiveikon vatsanpohjassani. Heitän peitot syrjään, nostan jalat ylös ja kävelen hetken ilmassa. Niputan ajatukset yhteen ja heitän ne ikkunasta lumeen, aivotoiminta kuuluisi olla rangaistava teko öisin. Sakkojen pelossa olisi väkisin painettava off-nappulaa.

Kello ei voi olla noin paljon.

Minä hymyilen edelleen ja painan luomet yhdeksännen kerran alas. Edessäni leijuu hetken muutama ruskea hiuskiehkura sekä pari sinisiä silmiä. Käyn päässäni läpi keskustan kaikki kahvilat ja niiden hyvät sekä huonot puolet penkkien mukavuudesta pöydän pituuksiin. Café Javan mokkakahvi ei tosin ole läheskään niin hyvää kuin muualla.

Minä tosiaan tarvitsen off-nappulan.

i cannot forget

refuse to regret

i'm so glad i met you

and

take my breath away

make everyday worth of all the pain

that i've gone through

Minä tarvitsen ihmisen kirjoittamaan minulle laulun, vapaaehtoisia?

Now that she's back in the atmosphere
With drops of Jupiter in her hair
She acts like summer and walks like rain
Reminds me that there's time to change
Since the return from her stay on the moon
She listens like spring and she talks like June

Tell me did you sail across the sun
Did you make it to the Milky Way
to see the lights all faded
And that heaven is overrated

Tell me, did you fall for a shooting star
One without a permanent scar
And did you miss me while you were looking for yourself out there

Now that she's back from her soul vacation
Tracing her way through the constellation
She checks out Mozart while she does tae-bo
Reminds me that there's time to grow

Now that she's back in the atmosphere
I'm afraid that she might think of me as plain ol' Jane
Told a story about a man who is too afraid to fly
so he never did land

Tell me did the wind sweep you off your feet
Did you finally get the chance to dance along the light of day
And head beck to the Milky Way

And tell me, did Venus blow your mind
Was it everything you wanted to find
And did you miss me while you were looking for yourself out there

Can you imagine no love, pride, deep-fried chicken
Your best friend always sticking up for you even when I know you're wrong

Can you imagine no first dance,
freeze dried romance,
five-hour phone conversation
The best soy latte that you ever had

...and me

Train - Drops of Jupiter

"we're so burning in hell if there's a God", she said.

Minä en ole koskaan hallinnut tätä. Jokainen kerta luulen pystyväni tähän, mutta loppujen lopuksi käy aina ilmi etten pysty. Tämä päättyy aina siihen, että minä tuijotan kattoa aamuöisin ja kävelen pitkiä kävelylenkkejä uhmakkain askelin hymy silti tiukasti huulilla.

Minussa taitaa olla rikollisen vikaa
(taidan näet kaivata sinua enemmän kuin laki sallii)

her beauty was not her fault and it was not her only advantage

What happens in Pasila, stays in Pasila

Tosiasia on, että mitä tahansa ikinä tapahtuukaan missään maailman kolkassa, se ei koskaan jää sinne. Olipa kaikki suljettujen seinien sisällä tai ei, se piiloutuu mattojen alle, kiipeää seiniä pitkin karkuun, luikkii varjona ovesta. Ne piiloutuvat aina hetkeksi, jonka jälkeen ne raahaavat itsensä käsien varassa piiloistaan raskailla otteilla.

Mustelmani olivat muuttuneet vaaleankeltaisiksi, jossa oli aavistus vihreää. Ne kiersivät käsivarsiani niin, että näin vähintään yhden niistä jatkuvasti. Mulla oli edelleen tuulta hiuksissa ja hän ei edelleenkään osannut pitää suutansa kiinni oikeissa paikoissa. Sanoinkuvaamaton vahingonilo leviää minuun joka kerta kun hän näyttää noita kasvoja, joista paistaa läpi se tekaistu suru. Hän vain istuu kotona silittämässä noita surupukuja omiin hautajaisiinsa, joissa hän on kunniavieras - tietenkin. And nothing else matters, hän sanoi ja minä nauroin päin surukasvoja.

Tosiasia on se, että vaikka kuinka salaa koskettaa, niin jokainen pienikin kädenliike painautuu myös jonkun muun tärykalvoihin tai se kirjaillaan silmille. Kuinka hauskaa onkaan tehdä lupauksia salaisuuksista (oletko varma ettei verivala olisi tehokkaampi?), joita ei jakseta vaivautua pitämään enää loppupeleissä.

Ja silti ensimmäistä kertaa sinä ihan tosissaan puhuit minulle.

By now you should've somehow realize what you got to do

Minä en kestä vastasataneen lumen ääntä jalkojen alla. Se tuo minulle samanlaisen olotilan, kuin joku saa kynsistä, joita kuljetetaan pitkin liitutaulun pintaa. Lumessa itsessään ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta minä rakastan aavistuksen verran enemmän sen alle piiloutunutta kevättä. Kevään voi jo puristaa kuivaksi sulaneesta lumesta ja ripustaa pyykkinarulle aurinkoon. Huhtikuun aurinko kun on maltillisempi kuin heinäkuun. Keskikesä on julmaa iholle, jonka tulisi kestää vielä vuosia eteenpäin. Vasta kun syksy maalaa takapihan punakeltaiseksi, osaan olla tosissaan onnellinen.



Nyt kiristellessäni hampaitani pakkasilmassa lumen sataessa olkapäille, en voi ymmärtää miten sinä katsot minua silmiin etkä näe mitä tässä tapahtuu. Minä lähetän käytökselläni hätämerkkejä, kirjoitan maahan S.O.S. talonkokoisin kirjaimin ja huudan korvasi juuressa ja sinä vain hymyilet takaisin. Teen kaikkeni, mutta en sano mitään. Etkä sinä uskalla kysyä.

Minä tunsin itseni onnellisemmaksi auringon paistaessa silmiin auton huurteisen ikkunan läpi kaiken sen harkitsemattomuuden jälkeen kuin täällä, missä sinä suljet silmäsi ja peität korvasi. Minä lauloin Wonderwallia ääneti ja taputtelin polvia sekä hymyilin en-kenellekään, kun sinä et edes tiedä missä olen. Lumi kiersi peltoja ja se peitteli kuusenoksat. Siniset silmät taustapeilissä saivat minut hymyilemään ja käänsin katseeni taas ikkunaan. En uhrannut ajatustakaan sinulle. Minä lauloin Wonderwallia ääneti. I don't believe that anybody feels the way I do about you now.



Minä nauran. Minä nauran kovemmin kuin koskaan, ymmärtämättömyydestäkin ehkä. Lähinnä kuitenkin siitä, että olen muuttunut sellaiseksi, että saan jopa itseni pelkäämään. Hauskinta on varmasti, etten minä osaa edes kokea minkäänlaista syyllisyydentunnetta. Minä nauran itsekseni ja ajatukseni harhailevat lumienkeleihin, tikapuuportaisiin ullakolle, siihen tosiasiaan että lämpö nousee ylöspäin, kirjapainoihin, kynttilänjalkoihin sekä tosi-tv:n naurettavuuteen. Minä havahdun. Sinä sanoit.

Mitä sanoitkaan?

Mummola

Siinä talossa oli aina kylmä, oli sitten kesä tai talvi. Väitti hän lämmittävänsä sitä ja kyllähän pannuhuoneesta kuului lämpöasteiden ääni, mutten minä sitä koskaan iholla asti tuntenut. Kaikki tuntui niin nurinkuriselta juuri sen seikan takia, että sisätilojen lämpö tuntui karanneen ulos. Ulkona aurinko halasi tiukasti ja talviaikaankin se värjäsi valoa poskille. Sellaista valoa, jonka värin löysi alueen omista postikorteista. Niissä mummeille ja kummeille tarkoitetuissa korteissa oli Provencen auringon keltaista valoa vasten mariininsinisiä laineita ja ikkunaluukkuja.



Jokaisen talon mukana näytti tulevan kaupanpäällisinä sen kodikkuus. Rähjäisimmätkin talot kutsuivat hymyillen sisään. Niiden postilaatikkoihin putoavien vaatekatalogien naiset olivat kurvikkaampia kuin meidän. Ne olivat etelän tavalla kauniita, mutta silti olin kuvitellut ranskattaret sirommiksi.



Kylmässä talossa oli paljon ikkunaluukkuja. Ei niitä tyypillisiä mariininsinisiä, mutta ikkunaluukut kuitenkin. Ikkunat olivat pohjoismaisiin ikkunoihin nähden joko suuremmat tai pienemmät. Kylmää taloa ympäröivät vuoret, joissa on paljon kielekkeitä ja koloja sekä satunnaista kasvustoa. Ne eivät silti ole missään nimessä mahtailevia vuoria, vaan ne kohoavat tasaisesti ylöspäin.

Niitä katsellessa tulee kovin helposti tunne, kuin itse ei aivan riittäisi.

Ja taas minä valun kellaria vaille pohjakerrokseen juomaan salaa kaadettua kolmatta lasia punaviiniä. Poltan liian monta tupakkaa leveällä ikkunalaudalla ja mietin samoja kasvoja kuin kaksi vuotta sitten. Vähemmän naiivi minä, joka valehtelee ettei muista ensisuudelmaansa.