Sinä et ollut niin kuin he
Sinä kuljit omia polkujasi
sinä unohdit jokaisen viillon heidän selässään
sinä et maksanut velkojasi koskaan takaisin
ja kiskoit jänteitä irti noista katkerista käsistä
Minä tajusin olevani niin kaukana puusta,
jonka juuret ovat merimiessolmuja maaperässä
Kerään palasia itsevarmasta paskiaisesta,
vastuullisesta perfektionistista ja
itseään uneen itkevästä runoilijasta
eikä minusta ole valmiiksi
Kas, mutta sinähän olet aivan niin kuin ne muut
jotka itkevät minun kylmyyttäni ja kiroavat nimeäni
ja minua hymyilyttää
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment