Wednesday, July 28, 2010

Still afraid I might desert you


"Minä tahdon kahvilan"
katse kulkee kiertoreittiä
"Entäs lääkätieteellinen?"
"Ei"

Sairaita tai enemmän sairaita,
me kaikki tulemme menettämään mahdollisuuden hengittää
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen
"Memento mori", mutiset lattiaan.

Kahvila ravistaa hereille
eikä vain kofeiinin vuoksi

Minä tarvitsen heräämistä
silmien toiselta puolen
sormenpäistä, hiusten tyvestä
mahalaukustakin

Ja tämäkin vain siksi, että minä hukun

Hukun tähän neutraaliin hengitykseen,
jonka minä liian helposti kaadan tuntemattomana lakanoihin
rakentamaan sille tiheämmän tahdin

Sinua minä en tälle uhraa
kun lojaalisuus on lukkojen takana

Tuesday, July 27, 2010

hush

Mutta puut ovat yksin.

Tämä ujutti ohuet sormensa kolmannen kerroksen ikkunasta sisään
suoraan meidän keittiöömme
ja pudotti kyntensä patterin väliin

Olen varma,
ettei kyse ole yksinäisyydestä
vaan pettymyksestä

Lajitoverien lehtien suojaan
se mies pudotti avaimensa
käveli eteenpäin ja odotti,
ettei hänen tarvitsisi palata taloon,
jossa verhottomuus kaikui seinältä seinälle

Mutta puut ovat yksin.

Monday, July 26, 2010

36 degrees

Sillä naisella oli avaimet meidän rappukäytävään
vaikka hän asuikin kävelymatkan päässä länteen
tai ehkä luoteeseen

Iltaisin napakasti kävellen
nainen haki heleästi nauravan äitinsä
ja he katselivat kun humaltuneet istuivat ikkunassa

Hän soittaa
minä vastaan
hän kysyy
minä vastaan
hän puhuu
minä yritän kysyä
hän huomaa epäonnistumiseni
minä hiljenen
hän ei lyö äänetöntä ilmaa rikki
ja me varovasti peitämme tämän,
mutta kirjaamme kaiken salaa pöytäkirjaan

"Minua huimaa iltaisin"
"Niin"

Sunday, July 25, 2010

The memory of lightwaves

Löysin sinun menneet kasvosi lompakosta
tuosta nahkaisesta kehontapaisesta poimukasasta,
jonka tarkoituksena on pitää kasassa kaikki se,
mikä pitää sinut elossa

Sinä hymyilit
ei niin, että olisin koskaan pitänyt tuosta hymystä
ja poskesi olivat keränneet pieniä punaisia jälkiä
noista vuosista, joina minä olen haudannut raajojasi

Sanojasi ja tekojasi myöten
minä laskin sinut virran vietäväksi

Levollisesti valkeat ja syvän ruskean sävyiset kyljet heijaavat
edestakaisin
ja makaavat laineiden suudelmien alla
Laskevat levottomat purjeet väkisin

ja päästävät tuulen menemään

Thursday, July 15, 2010

dogs have owners, cats have staff

Veronika tuijottelee rikkinäisiä raajojaan
maksaa henkisiä velkojaan
unohtelee asioita ilman muistilistaa

jääkaappi täynnä jogurttia
ja huulilla suloinen sävy
- tiesitkö, että valaan aortan verisuonet ovat niin suuret
että sinä mahtuisit ryömimään niiden sisällä?


ei, en tiedä valaista
mutta kaunein asia tässä maailman ajassa
oli tuo rusoposkinen poika metroasemalla
rutistaen kädessään pientä palaa valtamerta
(pussissa kelluvaa kultaeväistä kalaa)

minä upotan kynsiäni käsivarteesi kevyesti
kuin hellyydenkipeä kissa
ja sinä kuljet romuttamolla kuin taivaassa