Some people said your life was sad but you lived it anyway

Äiti kiertää huoneesta toiseen kuin kipuinen koira
Sen syyllisyys pesiytyy sormien niveliin
kun se kerää kaikki valokuvat, jotka vain löytää
sokeutuen surusta, johon tarvitaan sotkuinen keittiö

Kouristeleva keho vuosista viinaa
ja keski-ikäisistä nyrkeistä lapsuutesi iholla
Talo, jossa on sisäänrakennettu ahdistus
ja itse puretuista padoista tulvivat joet
tulvivat voimasta, jota sinä et hallitse

Sinä et koskaan kieltänyt kipua,
jonka istutit meihin kaikkiin kasvamaan
ravitsit retkahduksilla,
kasvattaen meistä itkumuurin asuntoon,
jossa eivät asu ihmiset,
vaan alkoholisoituneet elimet

Äiti hyvästelee krematorion
sulkee turvonneet silmänsä
hengittää syvään silittäen pikkuveljensä hiuksia
melkein tuntien vaaleat suortuvat valokuvista
"Enää ei satu, ei häneen"

And I said baby, yes, I feel stupid to call you but I'm lonely and I think you didn't meant it when you said you couldn't love me

Mahongin värisessä pöydässä minä istuin
kyynelissä, niin voisi sanoa
kahvikupin ääressä sydän alastomana
kun ruumiinlämpö nousee liian korkealle
enkä minä jaksanut näytellä enää
edes suojellakseni ulkopuolisia

Katselen keittiön ikkunasta suoraan naapuritalon ikkunoihin. Ne katselevat visailuohjelmia, keittävät teetä, himmeässä valossa lukevat lapselle iltasatua, kuuntelevat musiikkia (veikkaisin jazzia), rakastelevat, kutovat villasukkia vaikka on aikainen kevät. Tässä itkuherkässä illassa kitkerän ikävän varjolla pohdin, mitä nuo naapurit näkevät katsellessaan sisään meidän ikkunastamme.

Tahtoisin sinun näkevän läpi katostani
kun minä huuhdon buranaa alas oluella
valuakseni peiton alle
koska stereoissa soi
Minä rakastan sinua koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki
mutten voi
mutten voi

"Sinä olet minulle vihainen. Taas."
(tahtoisin itkeä puhelimeen)
"Ei, minä olen sinulle vihainen; yhä."