Sunday, December 19, 2010

Cheap diner napkins


Hän kietoo hiuksiaan epämääräiseksi keoksi päälaelleen. Minä katselen hänen paljasta selkäänsä hämärän asettuessa makuulle. Hipaisen hänen selkärankaansa ja jatkan matkaa nikama nikamalta, eikä hänen olemuksensa koe minkäänlaista muutosta.

Greoux les Bains hymyilee.

Ikkunalasi on ohut, eihän täällä paksuja lasituksia tarvitakaan. Tuon läpi olisi helppoa paiskata nyrkki ja haavatkin olisivat isoin ongelma, murtumia tuollainen ei aiheuta. Hän mutisee jotain laventelipelloista. Ääni hymyilyttää minua, en siltikään ole kiinnostunut lauseen sisällöstä yhtään sen enempää. Lähestyvä yö janottaa. Katsahdan vesikannuun, arvioin sen olevan hanavettä enkä aio koskea siihen. Emmekä me ostaneet pullovettäkään. Toivon ettei hän suutele minua enempää, muuten meille on luvassa ongelmia.

Hän nousee ja kiskoo puoliksi jalkani alla makaavaa flanellipaitaa itselleen. Hän ei napita paitaa kiinni, istuu korituoliin, antaa savun paeta suustaan kevyenä pilvenä ja vetää polvet rinnan päälle. Eilisen oluet oksettavat edelleen ja aika valuu hitaasti.

Kaikesta huolimatta en ymmärrä hänestä mitään.
En osaa arvioida, milloin hän nojautuu minua kohti painaakseen päänsä olkapäälleni
tai milloin hän tekee saman satuttaakseen minua suutuspäissään (tai humalassa. Silloin hän on hieman aggressiivinen).
"Suklaajäätelö on ainoa asia, mitä rakastan enemmän kuin sinua"
ja kaupanpäällisiksi hiussuortuvan alla naurava hymy.
ja silti minä pelkään kuollakseni, että seuraavat askeleet vievät hänet ulos ovesta.

Greoux les Bains hihittää pahaenteisesti
ja minä rukoilen sadepisaroita

Tuesday, December 7, 2010

I guess I don't know my own strenght

Kai sinä asut jokaisessa kirjoitetussa lauseessani
sukeltelet jokaisessa ajatellussa mietteessä
kiemurtelet jokaisessa kuiskatussa sanassa

ja minä pusken miekkojani lävitsesi huomaamatta kuin samurai
haluten rakastaa sitä, joka on rakastanut minua enemmän kuin kukaan

Minä silitän heidän hiuksiaan selkäsi takana
syleilen heitä inhoten
ja suutelen hänen mustelmien peittämää kaulaa
hymyillen sinulle

Katselen vasemalle, oikealle, vasemmalle
ja ylitän tien päin punaisia
Rikollinen vasten tahtoaan,
silmissä kiilto hulluudesta kuin Lee Harvey Oswaldin

Ainoa asia minkä rehellisyyteni jättää väliin
makaa raapaumina selässäni
kun kierität minua päiväpeitteesi päällä
minun nauraessa heleästi kuin satakieli

Kai tässä kaikessa on joku yhteys
kuin henkimaailmassa Missisippin vedenpaisumukseen

Sunday, December 5, 2010

-2°C

Sinun kanssasi pelkään sopivasti

(Tekisi mieli jättää ensimmäinen myös ainoaksi lauseeksi, pakottaa sinut keittämään glögi kattilassa, nauraa takin läpi puskevalle tuulelle, valvoa lumimyrskyssä, unohtaa avaimet ja jättää itseni ulos, hämmentää sinua joka lauseella, rehennellä virheilläni, korvata yöt unisilla tunneilla, suudella sinua, murehtia jäästä lumen alla, kömpiä lämpimään ja unohtaa palata kotiin, kirjoittaa ilmiselviä asioita, miettiä loppuun, olla silti spontaani, syödä purukumia, unohtaa sinut, hankkia joulukalenteri ja katsoa pienten hiutaleiden laskeutumista otsalle)

Thursday, December 2, 2010

Sinä olet lunta, jota koskea ei saa muuten se sulaa

Itsenäisyys asuu suihkukaapeissa

En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäisemmäksi
kuin vesijohtoveden selättämänä
kun minun oli tehtävä päätös,
jäänkö hukkumaan vai uinko olohuoneeseen

Sinulla on varmasti vilpittömin hymy tällä mantereella
ja mieti, puolimatkassa voi jo kellua