Twentynine palms

Minä olin kuin Helsinki
sydämen kylmyys -6 astetta
eikä päälläni kestä kävellä kun jalkapohjilla ei saa tukevaa otetta
maa karkaa, ilma kevenee

huurteisena hairahtuneena häikäilemättömänä
ja minä vain makaan kun hänen silmänsä ovat suljetut
ja vaikka minä kuinka lyön, ravistan
hän ei suostu katsomaan ihoa
vaan hengittää tiheään luomet jännittyneinä
enkä minä voisi olla enemmän yksin

tänään sä naurat, höpötät, masennut, muistat, suutelet
enkä minä saa mielestäni
miten sammakonpoikaset uivat päämäärättömästi ympyrää lammikon reunoja pitkin keskelle ja takaisin