Minä ravaan hevosena ympäri loppuunkulutettua laminaattia
vaikka askeleiden kopina on liian kova kello kahteen yöllä
Toisinaan minä levitän raajani seinille katseltaviksi
ja toisinaan ripustan henkariin ja piilotan pikkutakkien väliin vaatekaappiin
En minä ole rakastunut kehenkään heistä
minä tarvitsen vain katseen tai hymyn,
jotta uskon olevani olemassa ja että minä tosiaan hengitän tätä kiireistä ilmaa
Pienestä pitäen äiti patisti pianotunneille
enkä minä suostunut koskaan
Nyt minä painelen sormenjälkiä koskettimien sijasta
tälle kiristävälle iholle ja raavin sen pintaa että pysyn tajuissani
Sanoisit jotain
