Äiti kiertää huoneesta toiseen kuin kipuinen koira
Sen syyllisyys pesiytyy sormien niveliin
kun se kerää kaikki valokuvat, jotka vain löytää
sokeutuen surusta, johon tarvitaan sotkuinen keittiö
Kouristeleva keho vuosista viinaa
ja keski-ikäisistä nyrkeistä lapsuutesi iholla
Talo, jossa on sisäänrakennettu ahdistus
ja itse puretuista padoista tulvivat joet
tulvivat voimasta, jota sinä et hallitse
Sinä et koskaan kieltänyt kipua,
jonka istutit meihin kaikkiin kasvamaan
ravitsit retkahduksilla,
kasvattaen meistä itkumuurin asuntoon,
jossa eivät asu ihmiset,
vaan alkoholisoituneet elimet
Äiti hyvästelee krematorion
sulkee turvonneet silmänsä
hengittää syvään silittäen pikkuveljensä hiuksia
melkein tuntien vaaleat suortuvat valokuvista
"Enää ei satu, ei häneen"
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment