Lapsuuteni kaikui pari senttiä merenpinnan yläpuolella
etäisinä iloisina huudahduksina
ja erinäisinä palasina loukattua mutrusuuta
Tuuli läimäyttää minua poskelle
mutta minä vain nauran lapsellisesti,
juoksen karkuun kengännauhat auki
Hipaisen seinää, johon törmäsin joskus
lapset ovat niin huolimattomia
ja ne muut vaan kauhistelivat lapasieni punaisia tahroja
ja Kiinan peili jähmettyi meidän sijastamme
Nyt minä tuijotan ikkunoita ja parvekelasituksia,
joiden näkymään olin tottunut toiselta puolen
Melkein inhoan omia lauseitani,
mutta tämä oranssinpunainen
aavistuksen vaaleanpunaiseen taipuva
laskeva päivä rakastaa minut väliaikaisesti onnelliseksi
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment