Minä tulen, menen, katoankin joissain tapauksissa
Kerron kuinka onnellinen olen yksin
kuinka vapauttavaa on potkia pikkukiviä
kun ainoa asia joka minua odottaa kotiin
on öisin kainaloon kipuava kissa
Katsoessasi oikein tarkkaan
näet silti jälkiä olkapäillä, sormenpäissä
lantiolla sekä polvitaipeiden luona
Jälkiä vuoden toisesta päivästä auton ikkunalasin lävitse,
jälkiä hiekasta kengissä, ystävän vinokatosta,
jälkiä rikkinäisestä autoradiosta
sekä totuudesta että viimeiset sanani sinulle tosiaan olivat "niinpä niin"
Kävelen silti noiden vesilammikoiden ohi,
muistaen hänen ääriviivansa sateessa ja muistan viimeisimmälle kerrotut valheet
Yksi suihkaus hajuvettä kaulalle
ja hymyilen peilikuvalleni sylkien verta tulehtuneista ikenistä
Onhan punainen sentään rakkauden väri, mutisen
eikä luottamus ole istunut nurkkapöytääni vieläkään
Viekää minut merien toisille rannoille
nämä vesirajat syöpyvät jään alle
enkä kestä katsella aina vain takaisin pyyhkiytyviä laineita
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment