Sunday, August 22, 2010

...and all that jazz

Minä heräsin aasialaisen karhun näköisenä
ja keräilin raajojani sängyltä, roskakorista, patjan välistä
Tällaisina aamuina ymmärrän paremmin,
miksi rakastan jazzia
sekä vaellan alusvaatteissa keittiöön ja takaisin

Tuntematon nimi langan toisessa päässä
silti hymyilen puhelimeen
Näkisipä minut nyt, nauran peilikuvalleni
Kirjoitan kämmenselkään jotain hölmöä
tekee mieli pyöriä rappukäytävän portaat alas
ja maata neljännen kerroksen lattialla tuntikausia


Jos joku tietää miten ystävällisesti ei soiteta takaisin,
minä haluaisin kovasti tietää miten

No comments:

Post a Comment