Iltapäivän väsymys kello neljän yöunista valuu myötätunnosta pitkin poskia
minä en löydä noita sivuja
ja sunnuntai piikittelee tuolla vakiosarkasmillaan
Elän muutoksessa
Joudun sulkemaan ikkunan ennen yötä
ja lakana ei enää riitä rakkaudeksi
Metrosillalta näin hymyn
ja hänen keskisormensa halkoi ilmaa
Toinen käveli satama-alueen läpi
jäi sormeilemaan verkkoaitaa
Sormien kirvoittaessa otteensa
minä hymyilin ilman syytä
kaipasin tuntematonta raitiovaunussa numero kymmenen
sekä hänen läpitunkevan ystävällisiä silmiä
(sinisetkin vielä)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment