Sunday, February 14, 2010

it's a cliché, but they're always true


Edes minuuttivyöryn jälkeen en ymmärrä miten sinulla ei voi olla mitään muuta sanottavaa.
Lakanat painavat satoja kiloja, ilmassa on jotain mikä estää minua hengittämästä, lämpöpatterin on oltava rikki. Sormeni kiipeävät viileää seinää ylös ja alas, poikkeavat tieltään ja palaavat viereen makaamaan. Toiseen maailmanaikaan minä kuuntelin näitä samoja säveliä ja kiedoin samoja sormia omiisi kiinni.

What ever you want I got it
What ever you need now
And I've been wondering the state I'm in
Is it send from God or brought with pain?

Minä kulutan ajan puhki, makaan kokonaisen päivän noissa karheissa lakanoissa joissa haisee tunkkaisena levottomat yöt ja kiireiset sydämenlyönnit. Menetin juuri uskoni luonnontieteisiin. Minä hölmö sokeasti uskoin, ettei salama osu kahdesti samaan paikkaan.

14.2.2010 22:39

Tuijotan kitkeränä itse hankittuja punaisia terälehtiä ja putous ujoja hymyjä, suudelmia kaulalle, lahjoja, kortteja ja suloisia sanoja valuvat keuhkoihin ja hetken on taas vaikea hengittää.

No comments:

Post a Comment