Minä en kestä vastasataneen lumen ääntä jalkojen alla. Se tuo minulle samanlaisen olotilan, kuin joku saa kynsistä, joita kuljetetaan pitkin liitutaulun pintaa. Lumessa itsessään ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta minä rakastan aavistuksen verran enemmän sen alle piiloutunutta kevättä. Kevään voi jo puristaa kuivaksi sulaneesta lumesta ja ripustaa pyykkinarulle aurinkoon. Huhtikuun aurinko kun on maltillisempi kuin heinäkuun. Keskikesä on julmaa iholle, jonka tulisi kestää vielä vuosia eteenpäin. Vasta kun syksy maalaa takapihan punakeltaiseksi, osaan olla tosissaan onnellinen.
Nyt kiristellessäni hampaitani pakkasilmassa lumen sataessa olkapäille, en voi ymmärtää miten sinä katsot minua silmiin etkä näe mitä tässä tapahtuu. Minä lähetän käytökselläni hätämerkkejä, kirjoitan maahan S.O.S. talonkokoisin kirjaimin ja huudan korvasi juuressa ja sinä vain hymyilet takaisin. Teen kaikkeni, mutta en sano mitään. Etkä sinä uskalla kysyä.
Minä tunsin itseni onnellisemmaksi auringon paistaessa silmiin auton huurteisen ikkunan läpi kaiken sen harkitsemattomuuden jälkeen kuin täällä, missä sinä suljet silmäsi ja peität korvasi. Minä lauloin Wonderwallia ääneti ja taputtelin polvia sekä hymyilin en-kenellekään, kun sinä et edes tiedä missä olen. Lumi kiersi peltoja ja se peitteli kuusenoksat. Siniset silmät taustapeilissä saivat minut hymyilemään ja käänsin katseeni taas ikkunaan. En uhrannut ajatustakaan sinulle. Minä lauloin Wonderwallia ääneti. I don't believe that anybody feels the way I do about you now.
Minä nauran. Minä nauran kovemmin kuin koskaan, ymmärtämättömyydestäkin ehkä. Lähinnä kuitenkin siitä, että olen muuttunut sellaiseksi, että saan jopa itseni pelkäämään. Hauskinta on varmasti, etten minä osaa edes kokea minkäänlaista syyllisyydentunnetta. Minä nauran itsekseni ja ajatukseni harhailevat lumienkeleihin, tikapuuportaisiin ullakolle, siihen tosiasiaan että lämpö nousee ylöspäin, kirjapainoihin, kynttilänjalkoihin sekä tosi-tv:n naurettavuuteen. Minä havahdun. Sinä sanoit.
Mitä sanoitkaan?
olet kaunis, tiesithän.
ReplyDelete