tap on my window, knock on my door

Avaan silmät jo ainakin kahdeksatta kertaa niiden sulkemisen jälkeen. Haukotuksia olen saanut aikaiseksi vähintään neljätoista ja pää painaa monta kiloa liikaa. Sängyssäni on kaksi peittoa, kolme normaalikokoista tyynyä sekä yksi jättimäinen tyyny. Minä hukuttaudun noiden pehmeiden kappaleiden välimaastoon ja yritän laskea lampaita, tasata hengitystä tai mitä tahansa uneen sitten vaaditaankaan. Minua hymyilyttää ja raivostuttaa samaan aikaan, kierrän peittoja tiukemmin ympärille kunnes ne ovat merimiessolmussa nilkoissani.

Tämä ei voi olla todellista, mutta epätoivo käy niin sietämättömäksi että minä kaivan matematiikankirjat esille saadakseni silmät painumaan kiinni

Menee tarkalleen 34 minuuttia ja minä makaan tässä taas. Minä harkitsen jo hyönteismyrkkyä tapattamaan joka ikisen pahaisen siipiveikon vatsanpohjassani. Heitän peitot syrjään, nostan jalat ylös ja kävelen hetken ilmassa. Niputan ajatukset yhteen ja heitän ne ikkunasta lumeen, aivotoiminta kuuluisi olla rangaistava teko öisin. Sakkojen pelossa olisi väkisin painettava off-nappulaa.

Kello ei voi olla noin paljon.

Minä hymyilen edelleen ja painan luomet yhdeksännen kerran alas. Edessäni leijuu hetken muutama ruskea hiuskiehkura sekä pari sinisiä silmiä. Käyn päässäni läpi keskustan kaikki kahvilat ja niiden hyvät sekä huonot puolet penkkien mukavuudesta pöydän pituuksiin. Café Javan mokkakahvi ei tosin ole läheskään niin hyvää kuin muualla.

Minä tosiaan tarvitsen off-nappulan.

i cannot forget

refuse to regret

i'm so glad i met you

and

take my breath away

make everyday worth of all the pain

that i've gone through