Revityt kadut raastavat selkärankaa sahalaitareunoillaan
ja ihmiset taistelevat ydinvoimaloista sekä niitä vastaan
Korot laukkaavat mukulakivillä
kun mieli hukuttaa riivaajaansa kioskikahviin
Rakasta minua
Karkea kiviaines on kaivautunut verenkiertoon
enkä minä haluaisi kuin tietää oletko onnellinen
Ihmiskunta kiroaa oman kohtalonsa ja
maalaa omat pirunsa 70-luvun kukkatapeteilla päällystetyille seinille
Kahden kesken minä melkein unohdin oman sisäänrakennetun julmuuteni
Älä väkisin, mutta rakastaisit nyt kuitenkin
Pitsikukkaset hintavissa alusvaatteissa kokoavat sirpaloitunutta kehoa yleisesti tunnistettavaan muotoon
ja sunnuntainsuloinen merituuli tukistaa päänahan herkäksi
Vihaan sitä kun sinun elämäsi jatkuu
mutta minä olen jumissa
No comments:
Post a Comment