Sinä seisot kyyneleiden rajalla
ja äänesi pelokkuus rahisee puhelinlinjojen lävitse
tavoittaakseen minun särkevät sisälmykseni
Berliinin muuri sortuu, Pisan torni kaatuu kumoon
Venetsia kuivuu kasaan
Eiffeltorni liekehtii ja
Lontoon metroverkosto on umpisolmussa
Eikä Praha ole edelleenkään Portugalissa, hölmö
Minä otan vuorostani tämän osan
ja epäilen selviytymistä
kun pitäisi vaihtaa rooleja heikommasta vahvempaan osapuoleen
Minä olen tämän sinulle velkaa,
sinä olet jaksanut syödä kyyneleesi minun vuokseni aiemmin
Me tuijotamme pettymystä ja odotamme tässä (kipu)pisteessä
että mielenrauha löytäisi meidän pöytäämme istumaan
Minä en siedä tätä,
mutta minä sentään rakastan sinua
(vaikka en sitä ole aiemmin sanonutkaan)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment