Sinä lähdit jättäen ovet raolleen
ja tuuli kulkee niistä sisään ulos sisään ulos
kun oma hengitykseni kaikuu seinältä toiselle
ja lämmin vesi on loppu
läpiveto saa minut nuhaiseksi, muistathan
tunnustellen tätä totuutta
muistellen märkiä lehtiä syyskuussa
koristen hän eli noita päiviä
ja nyt hän hymyilee viidenkymmenenviiden neliön sisällä,
jossa suomuiset vangit kiertävät lasista vankilaa
voi kuinka onnellinen saan olla,
että hän vei sen rullalaudan mukanaan
en nimittäin kestäisi tuota inhoa,
jota ei voi tuntematonta kohtaan edes tuntea
kiva blogi :)
ReplyDelete