Friday, October 16, 2009

We dance inside this tragedy



Joutilaana olo sekä pitkään nukkumiset ja syksy sai mulle taas perinteisen mietiskelykauden päälle. Ei - syysmasennusta en pode koskaan. Mä rakastan syksyä kaikin puolin ja mä en osaa kuin nauttia siitä.

Mä aloitin lomani Mannerheimin lastensuojeluliiton kokouksella ja illanvietolla toimistolla + jatkoilla. Jatkot oli oudoimmat missä mä olen koko elämäni aikana ollut. Yleensä bileissä ihmiset tuntuu vähintään tanssivan poikkeuksetta pöydillä. Tässä tapauksessa kuusi henkilöä vietti yön istumalla keittiönpöydän ääressä keskustelemassa syvällisiä. Kaikki aiheet käytiin sokrateksesta (josta mä en tosiaan osaa keskustella) toisten analysointiin.

Pelottavinta oli varmasti kierros, jossa jokainen sai kertoa avoimesti oman mielipiteensä ja analyysinsä kaikista pöydän ympärillä olijoista. Keskustelu kesti yhteensä varmaan 3 tuntia ja se oli jännittävää, pelottavaa ja vapauttavaa. Kaikkia aina kiinnostaa mitä muut ajattelevet (vaikkei kaikki sitä myönnäkään) ja kerrankin siitä puhuttiin. Varmasti pientä sensuuria tapahtui mutta suurimman osan sensuurista poisti alkoholi. Tässä tosin on tärkeää tehdä selväksi keskustelun henki, eli se on rakentavaa, ei tarkoituksella loukkaavaa. Jokainen on mukana omalla vastuullaan.

Nyt mä odottelen kipeänä sängyssä, että mä selviäisin mun flunssasta ensi maanantaihin mennessä. Silloin mä vihdoin ja viimein nousen koneeseen kohti Luxemburgia. Tätä mä olen odottanut kolmisen kuukautta ja nyt kun se on näin lähellä niin mä en osaa sisäistää lähtöä. Mutta pakko sanoa että edes kolmen päivän irtiotta kuulostaa parhaalta mahdolliselta, nyt ei nimittäin jaksaisi kestää ihmisiä ympärillä juuri ollenkaan.

Put your swords away, I'm already down
The higher we both climb
The further we fall

Now we're under looking up into the floor
And burn each other though we're dying for more
We're stuck on this dysfunction, we love it to our death
We celebrate destruction by lighting up this bed

You can take your love away
But don't you ever leave me alone
Burn the ghosts we've carried home

No comments:

Post a Comment