Että minä silitin sut uneen iltaisin
Että mä rakastin sua enemmän
Kuin Jumala on koskaan rakastanut maailmaa
Sinä jäit juuri sille kohdalle jossa maailmat kohtasivat
Ja jäit katsomaan ohilipuvia päiviä taivaanrantaa vasten
Kuin et saisi niistä kiinni
Sataviisikymmentä purppurapurjeista laivaa
Sinussa oli monta syytä enemmän kuin minussa ikinä
Kaikessa siinä surrealistisuudessa, mitä minä olisin valmis nimittämään totuudeksi
Kirjoita se minulle, minä pyydän kauniisti
Loppujen lopuksi maailmat jättivät sinut keskelle muovimattoa
Josta oli liiankin helppo pyyhkiä pois
Jopa murheen likaisenharmaat jäljet
Välillä tunsin, että sinun mielesi oli lian liukastamassa maassa
Odottamassa löytäjää joka saisi myös pitää
Hän oli nainen korkeissa koroissa
se, jolla oli rakkautta tuntemattomilta miehiltä enemmän
kuin taivas olisi hennonnut antaa
Hamettakaan ei ollut säädyllisyyksien mukaan
savuava marlboro huolellisesti lakattujen kynsien välissä
Heihei
Hyvää matkaa
En nosta käsiä
En vilkuta sinulle
Mene pois ja hae Saksasta
Kultakiharainen tyttö,
Joka nauraa kun kutitat sen napaa
Joka nauraa
Heihei
Älä käänny enää takaisin
kasvosi ovat kuitenkin näkemisen arvoiset
enkä minä tosiaan ole sen arvoinen
No comments:
Post a Comment