Kanasalaattia, korvapuusti, jäätee sekä varis (vai harakka)

Korvapuusti on mahtavaa. Varsinkin kun se on iso korvapuusti. Olen siis onnellinen, että Tessa houkutteli mut syömään osan sen salaattia ja mussuttamaan korvapuustia Café Javaan (vaihteen vuoksi). Parasta oli melkein se, että kävin itse siellä toissapäivänä, mutta Tessa pisti paremmaksi. Se oli poistunut samasta paikasta pari tuntia aikaisemmin sen mummon kanssa ja teki kahvilaan jo toista visiittiä. Tessan kanasalaatti olisi ollut täydellinen ilman mozzarellaa ja kermaviilikastiketta, mutta söin sitä silti ja mekkoni sai osansa kermaviilikastikkeesta.





Juuri totesin kaverille, etten erota varista harakasta (ei erottanut hänkään). Mutta pointtini oli, että seuraamme liittyi tämä kyseenalainen lintueläin, jolla oli pelottavat jäänsiniset silmät. Niin oli myös kivannäköisellä työntekijällä biltemassa tänään by the way.

Mutta päivän asennerikkain ihminen on tässä! Tämä mies kulki keskellä Hakaniemeä tuo säälittävänkokoinen mankka olallaan luukuttaen iskelmää ja laulaen kovaäänisesti mukana. Tälle ei voi kuin taputtaa. Vartijat kyllä seurasivat tarkkaan, että herra levylaulaja poistuu katukuvasta mahdollisimman nopeasti.

Kävin uudelleenkuvaamassa mysteeri-Jeesuksen postilaatikosta, koska se jäi häiritsemään. En toki vietä kaikkia päiviäni Kalliossa (jokatoisen vain).



Lisäksi käytiin Tessan kanssa UFFilla, joka aiheutti sen että myöhästyttiin bussista ja odoteltiin seuraavaa puolisen tuntia. Mut oli ihanaa löytää tämä keinonahkatakki sieltä. EI, en ostanut sitä. Mulla vaan oli samanlainen kun olin pieni ja siihen kuului vielä samaa kangasta olevat nahkahousut. KYLLÄ - järkyttävä asukokonaisuus, mutta siihen aikaan olin siitä tavattoman ylpeä. UFFilla oli kahden euron päivät ja harkitsin tämän takin ostamista ihan nostalgiamielessä, mutta jätin ostamatta.

Loppuillan olen syönyt järkyttävän kasan punaviinimarjoja, kiistellyt siitä kumpi on parempi (hesburger vai mc donald's), katsellut äidin kanssa kasarihittien musiikkivideoita ja tapellut siitä, että saan katsoa Muodin huipulle -sarjan päätösjakson ensimmäisen osan. Voitin muuten sen tappelun.

Tajusin tässä, että olen alkanut saada otetta vihdoinkin kaikkeen. Olen melkein ylpeä kaikesta mitä oon tajunnut viimeisen kahden päivän aikana. Sanni-Kaisan kanssa puitiin kaikki kriisit vielä ennen kuin se lähtee Saksaan viikoksi, en tiedä miten selviän kun se on poissa.

Kiitos,

haen särkylääkettä että pään saisi vielä lepoon