Mä en ole koko kesänä tehnyt melkein mitään mitä olin suunnitellut. En käynyt suomenlinnassa, enkä linnanmäelläkään. En ollut koko yötä ulkona, en syönyt edes irtojäätelöä. En opetellut skeittaamaan. En aloittanut parempia elämäntapoja. En käynyt katsomassa taloa, jonka haluan jonain päivänä ostaa (kyllä olen löytänyt sellaisen. Helsingin ydinkeskustasta). En nähnyt niitä ihmisiä, jotka halusin nähdä. En käynyt mäkkäripiknikillä (mäkkiruokaa puitossa). En käynyt päiväristeilyllä.
Ihme kyllä, ei edes haittaa. Kesä on ollut oikein mukava. Monet asiat on jäänyt tekemättä, koska monet yläpuolella olevista suunnitelmista tein erilaisessa elämäntilanteessa. Osa vaan jäi tekemättä. Ainoa mikä kaduttaa on, etten nähnyt tarpeeksi kavereita. Tuntuu, että nykyisin vaan lupaillaan että mennään kahville "joku päivä". Milloin on se päivä? Kolmen vuoden päästä? Sitten aina päivitellään, että huh huh, että eipä olla taas nähty. Melkein hävettää kun ei mitään ole saanut aikaiseksi.
Mutta myös se harmittaa ettei skeittausta toteutettu koko kesänä vaikka vielä keväällä luvattiin, että niin tehdään. Missä meni pieleen?
Kun aamuisen ruohon tuoksu on kadonnut iholta
ja sinun kevyet hengityksen äänet niskasta
minä olen sitä kosteaa hiekkaa jota jää jäljelle laskuvedestä
Sinä piirsit minuun jälkiä unelmista kaukana pilvien rajassa
piirsit äärettömyyden symboleja ja ruiskaunokkeja
Enkä minä voinut muuta kuin vuodattaa suolavettä iholle
kun etelätuuli käänsi sinut minua vastaan
kadottaen sinusta kaiken sen mitä minä luulin sinusta tietäväni
Ja nyt minä odotan nousuvettä pyyhkimään
nuo typerät kukkaset ja kaiken sinusta
en minä sinua koskaan tuntenutkaan
mä oon kans niin katkera etten opetellu skeittaan =(
ReplyDelete