eight steps from ∞

Minä olen kuin Ganges
hajamielisempi tosin

Kallistat päätäsi hieman vasemmalle
ja minä näen ettet sinä ymmärrä sanaakaan

Tämän maailman kaunein asia on hukkumiskuolema, hän sanoo
enkä voi kuin hymähtää hyväksyvästi
ja tuijottaa kämmenieni elämänviivaa
Jos jalkapöydälläni olisi tilaa,
järjestäisin teekutsut
makaisin asfaltilla 171 senttimetriä pitkänä
ja levittäisin kädet siipien tapaisiksi

Pystysuorana numero kahdeksan
vaakasuorana äärettömyys
etkä sinä osaa päättää

Put your hands all over me

Would it be a matter of bad taste
if I just called and said
that I am lonely
and I wouldn't mind a couple of kisses on my neck

I would take a silent breath
and dress my anxiety in calmness

I know
I have the privilege of my pretty face
and damn sure I will use it
but the biggest mistake you can possible make with me
is to waste your heart the temporary heaven
where I like to play God in

It's hard to listen to a hard hard heart

Minusta on monin tavoin epäreilua,
että ovistani kävelee sisään ihmisiä
koputtamatta ja täysin kutsumatta
ja kysyn tahtomattani, jos vieraat tahtoisivat vaikka kupin kahvia

Sinäkin

Sinä laulat minusta siellä, missä on todistajia
Sinä soitat vaikka minä unohtaisin
Sinä vertaat kehoni kaaria joutseniin
ja vannot tähtikuvioiden nimeen

Minä järjestän lehdistötilaisuuden, perustan vaikka mainoskampanjan
ettei yksikään viaton ihminen valvoisi öitään
tai säveltäisi yhtäkään laulua lisää
sillä olenhan minä vain tyydytetty kehonriekale
ja silti niin tyytymättömästi varastoin maailmaa lipaston laatikoihin
sekä masokistisesti rakastan henkistä väkivaltaa,
jonka jälkeen juon lasin viiniä
ja kuuntelen pesukoneen ääntä myöhään yöllä

Jos sinä toimisit nyt viisaasti
vaihtaisit kulkureittisi Siriuksen perästä Otavaan
ja hymyilisit vastaantulijoille
mutta pysäyttäisit päivässä yhden ihmisen kertoaksesi tälle
että edes taivaassa ei vältytä sadekuuroilta

Sometimes there's no meaning in the visions you're seeing when you're sleeping

Sinä et ollut niin kuin he

Sinä kuljit omia polkujasi
sinä unohdit jokaisen viillon heidän selässään
sinä et maksanut velkojasi koskaan takaisin
ja kiskoit jänteitä irti noista katkerista käsistä

Minä tajusin olevani niin kaukana puusta,
jonka juuret ovat merimiessolmuja maaperässä
Kerään palasia itsevarmasta paskiaisesta,
vastuullisesta perfektionistista ja
itseään uneen itkevästä runoilijasta

eikä minusta ole valmiiksi

Kas, mutta sinähän olet aivan niin kuin ne muut
jotka itkevät minun kylmyyttäni ja kiroavat nimeäni

ja minua hymyilyttää

Childhood kissing me goodbye

Lapsuuteni kaikui pari senttiä merenpinnan yläpuolella
etäisinä iloisina huudahduksina
ja erinäisinä palasina loukattua mutrusuuta
Tuuli läimäyttää minua poskelle
mutta minä vain nauran lapsellisesti,
juoksen karkuun kengännauhat auki


Hipaisen seinää, johon törmäsin joskus
lapset ovat niin huolimattomia
ja ne muut vaan kauhistelivat lapasieni punaisia tahroja
ja Kiinan peili jähmettyi meidän sijastamme

Nyt minä tuijotan ikkunoita ja parvekelasituksia,
joiden näkymään olin tottunut toiselta puolen

Melkein inhoan omia lauseitani,
mutta tämä oranssinpunainen
aavistuksen vaaleanpunaiseen taipuva
laskeva päivä rakastaa minut väliaikaisesti onnelliseksi