se soittaa enkä minä vastaa
se liuttaa sormiaan kaulalla
se näppäilee pari mollisointua
mutta onneksi vesi viiltää kuivan asfaltin halki
onneksi minä valitsen vain puolikkaat
se kirjailee pienenpienen hymyn
mun vasempaan suupieleen
Monday, August 30, 2010
Sunday, August 29, 2010
Skeletons from the boneless
Iltapäivän väsymys kello neljän yöunista valuu myötätunnosta pitkin poskia
minä en löydä noita sivuja
ja sunnuntai piikittelee tuolla vakiosarkasmillaan
Elän muutoksessa
Joudun sulkemaan ikkunan ennen yötä
ja lakana ei enää riitä rakkaudeksi
Metrosillalta näin hymyn
ja hänen keskisormensa halkoi ilmaa
Toinen käveli satama-alueen läpi
jäi sormeilemaan verkkoaitaa
Sormien kirvoittaessa otteensa
minä hymyilin ilman syytä
kaipasin tuntematonta raitiovaunussa numero kymmenen
sekä hänen läpitunkevan ystävällisiä silmiä
(sinisetkin vielä)
minä en löydä noita sivuja
ja sunnuntai piikittelee tuolla vakiosarkasmillaan
Elän muutoksessa
Joudun sulkemaan ikkunan ennen yötä
ja lakana ei enää riitä rakkaudeksi
Metrosillalta näin hymyn
ja hänen keskisormensa halkoi ilmaa
Toinen käveli satama-alueen läpi
jäi sormeilemaan verkkoaitaa
Sormien kirvoittaessa otteensa
minä hymyilin ilman syytä
kaipasin tuntematonta raitiovaunussa numero kymmenen
sekä hänen läpitunkevan ystävällisiä silmiä
(sinisetkin vielä)
Wednesday, August 25, 2010
Devious glances to hundred miles away
Screaming is completely overrated in mortal anger
and they always forget the one-letter difference from danger
I won't get over you
so I'll try to get under instead
above will do if nothing else works
because among would just drive me into a nervous breakdown
You keep serving me my daily malice
and I keep on sipping this madness
from the glass which should be filled with wine
and they always forget the one-letter difference from danger
I won't get over you
so I'll try to get under instead
above will do if nothing else works
because among would just drive me into a nervous breakdown
You keep serving me my daily malice
and I keep on sipping this madness
from the glass which should be filled with wine
Sunday, August 22, 2010
...and all that jazz
Minä heräsin aasialaisen karhun näköisenä
ja keräilin raajojani sängyltä, roskakorista, patjan välistä
Tällaisina aamuina ymmärrän paremmin,
miksi rakastan jazzia
sekä vaellan alusvaatteissa keittiöön ja takaisin
Tuntematon nimi langan toisessa päässä
silti hymyilen puhelimeen
Näkisipä minut nyt, nauran peilikuvalleni
Kirjoitan kämmenselkään jotain hölmöä
tekee mieli pyöriä rappukäytävän portaat alas
ja maata neljännen kerroksen lattialla tuntikausia
Jos joku tietää miten ystävällisesti ei soiteta takaisin,
minä haluaisin kovasti tietää miten
ja keräilin raajojani sängyltä, roskakorista, patjan välistä
Tällaisina aamuina ymmärrän paremmin,
miksi rakastan jazzia
sekä vaellan alusvaatteissa keittiöön ja takaisin
Tuntematon nimi langan toisessa päässä
silti hymyilen puhelimeen
Näkisipä minut nyt, nauran peilikuvalleni
Kirjoitan kämmenselkään jotain hölmöä
tekee mieli pyöriä rappukäytävän portaat alas
ja maata neljännen kerroksen lattialla tuntikausia
Jos joku tietää miten ystävällisesti ei soiteta takaisin,
minä haluaisin kovasti tietää miten
Thursday, August 19, 2010
The laughter penetrates my silence
Elokuu himmentää valoisia öitä
viimeisillä voimillaan pinnistelevässä kesässä
Joku ei huomaa
katuvalot antavat pimeän ripustautua oksille
eivätkä nuo pahaiset vieläkään syty
Minä olen vaikeasti rakastettavissa
ja karkeasti kyllästynyt realisti,
joka kaipaa katusoittajia enemmän kuin läheisiään
Sinä olet mieleni kiropraktikko,
mutta edes sinä et pysty kitkemään sisäistä julmuuttani
Ehkeivät linnut palaakaan,
jos jätän pionit ruukkuihin hukkumaan
viimeisillä voimillaan pinnistelevässä kesässä
Joku ei huomaa
katuvalot antavat pimeän ripustautua oksille
eivätkä nuo pahaiset vieläkään syty
Minä olen vaikeasti rakastettavissa
ja karkeasti kyllästynyt realisti,
joka kaipaa katusoittajia enemmän kuin läheisiään
Sinä olet mieleni kiropraktikko,
mutta edes sinä et pysty kitkemään sisäistä julmuuttani
Ehkeivät linnut palaakaan,
jos jätän pionit ruukkuihin hukkumaan
Saturday, August 14, 2010
Camden town
Sinun silmäsi hymyilevät leveämmin kuin huulesi
Minä kuvaan salaa runopoikaa kanaalilla
Me nauramme linnulle, joka nykii päätänsä uidessaan
Intia, Meksiko, Brasilia, Japani, Kiina ja Italia
huutavat selän takana ja tuoksuvat nenässä
Hän soittaa vaaleanpunaista kitaraa
ja siirtää ihmisvihansa postikortteihin
Syystakeissa he istuvat kuumissa tunneleissa
ja osaavat kantaa aamukahvinsa läikyttämättä
Kädet kahvissa minä nauran ja sinä olet varma,
että tästä minut tunnistaa turistiksi
Viekää minut takaisin
Subscribe to:
Posts (Atom)