Tuesday, September 18, 2012

In a big city nothing hurts

Vakava, mutta lämmin naisääni soittaa
istuu yhdessä noista mintunvihreistä huoneista
ja langan toisessa päässä tekee musta jotain muuta

ja minä istuin siinä
en kotona, mutten aivan perilläkään
Noissa Frankfurtin lentokentän muovituoleissa
päätin olla rohkea
(koska oli jo hieman myöhäistä olla mitään muuta)
ja unohtaa lapsenomainen tarpeen käpertyä syliin

Pilvenpiirtäjiä oli muutama vähemmän kuin kuvittelin,
mutta taivas on helpommin havaittavissa

Hieman vääränlaisena itsenäni
minä päätin rakastaa tätä kaupunkia enemmän kuin ketään

onhan minulla sentään 115 neliokilometriä, joihin käpertyä

No comments:

Post a Comment