Liian laiha rakkaani

Ei tunnu missään
sanon











mutta tässä minä juon kahvia ja katselen sinua miettien miten minä rakastankaan sinua, tyhmä mies, tietäen ettet voi antaa minulle kaikkea sitä mitä tarvitsen saati minä antaa sinulle neljäsosaakaan siitä mitä sinä ansaitset ja minä vain hypistelen lentolippujani iltaisin vakuutellen sinulle, että "minä olen tässä, en minä lähde" ja sinä vain itket enkä minä tiedä kuuluisiko minunkin, sillä kolme viikkoa on kovin vähän, jos puhutaan rakkaudesta, mutta loppujen lopuksi minä olen unohtanut miten itketään muualla kuin elokuvissa vaikka äiti sanoo aina, että itkeminen puhdistaa ja likainen minä vasta olenkin enkä tiedä pitäisikö minun kavuta pesukoneeseen häpeämään vai nyrkkipyykätä tämä kaikki iholta, jotta voisin pohtia, onko maailmassa ketään joka vielä uskoisi, että minä en rakasta mitään enemmän kuin noita kukkia, joita sinä minulle raahaat ja jotka minä tapan kahden päivän sisällä.










Mun mekossa on kukkia ja mun mekon alla asuu joku muu.