Jälleen kerran nuo huokaukset jättävät minut roikkumaan ilmaan
kun minä olen liian heikko nousemaan itseäni vastaan,
laittamaan tälle pisteen ja rakastaa ehdoitta
Pettynyt ääni soittaa ja haluaisin ristiinnaulita Aristoteleen ja hänen päämääränsä
Minusta on aavistuksen turvallisempaa tuijottaa kuparinharmaata taivasta sun ikkunalasin lävitse ja kylpeä ajatuksessa, että tämä kaikki olisi todellisuuden ulkopuolella
Itsekkäästi toivoisin, että sinä tosiaan kutsuisit minut kahvikuppiesi luo
kun olemme päässeet eroon seuraavista kolmestatoista vuodesta
eikä etelästä tuule enää
Sinussa on vain liikaa sitä,
mitä haluan keittiööni kun ikää ei kehtaa enää sanoa julkisesti
No comments:
Post a Comment