Kymmenen sekuntia
ja minä päätän roikkua ylpeyteni kantapäissä
raahautuen kauemmaksi siitä, jonka suojissa leposykekin juoksee
Korkeavuorenkadulla plusasteet pudottavat lumia katoilta
ja minä toivon salaa jääväni alle
("Hippa!")
sillä koskettaessani olkapäätäsi, sinä et lähdekään perään
Minä tarvitsen sinua enemmän kuin olen koskaan tarvinnut maaperää
eikä näillä vesillä tyydytetä janoa,
jos en saa maata pisaroiden alla selkä luitasi vasten
ja saada sinua uskomaan, että puolessa välissä tosiaan voi jo kellua
Siirtäisin Prahan Portugaliin paljain jaloin kädet ruvilla
vaikka se olisi ollut mahdollista kymmenellä sekunnilla ja yhdellä sanallakin
Ja kuten kirjoja Pariisissa, minä odotan sinun sivelevän kämmenelläsi post-it lapun liimapintaa selkääni, jättäen minut kyyneleineni junan hattuhyllylle
Hey,
I’m a big girl already
and this feels just too right and too needed.
You’ll know.
Käsinkirjoitettu hylkäys on ehkä pahempaa kuin algebra ja todennäköisyydet yhteensä
mutta minä toivon, ettet sinä kadu jalanjälkiäsi
But it was not your fault but mine
and it was your heart on the line
I really fucked it up this time, didn't I my dear?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment