Wednesday, July 28, 2010
Still afraid I might desert you
"Minä tahdon kahvilan"
katse kulkee kiertoreittiä
"Entäs lääkätieteellinen?"
"Ei"
Sairaita tai enemmän sairaita,
me kaikki tulemme menettämään mahdollisuuden hengittää
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen
"Memento mori", mutiset lattiaan.
Kahvila ravistaa hereille
eikä vain kofeiinin vuoksi
Minä tarvitsen heräämistä
silmien toiselta puolen
sormenpäistä, hiusten tyvestä
mahalaukustakin
Ja tämäkin vain siksi, että minä hukun
Hukun tähän neutraaliin hengitykseen,
jonka minä liian helposti kaadan tuntemattomana lakanoihin
rakentamaan sille tiheämmän tahdin
Sinua minä en tälle uhraa
kun lojaalisuus on lukkojen takana
Tuesday, July 27, 2010
hush
Mutta puut ovat yksin.
Tämä ujutti ohuet sormensa kolmannen kerroksen ikkunasta sisään
suoraan meidän keittiöömme
ja pudotti kyntensä patterin väliin
Olen varma,
ettei kyse ole yksinäisyydestä
vaan pettymyksestä
Lajitoverien lehtien suojaan
se mies pudotti avaimensa
käveli eteenpäin ja odotti,
ettei hänen tarvitsisi palata taloon,
jossa verhottomuus kaikui seinältä seinälle
Mutta puut ovat yksin.
Tämä ujutti ohuet sormensa kolmannen kerroksen ikkunasta sisään
suoraan meidän keittiöömme
ja pudotti kyntensä patterin väliin
Olen varma,
ettei kyse ole yksinäisyydestä
vaan pettymyksestä
Lajitoverien lehtien suojaan
se mies pudotti avaimensa
käveli eteenpäin ja odotti,
ettei hänen tarvitsisi palata taloon,
jossa verhottomuus kaikui seinältä seinälle
Mutta puut ovat yksin.
Monday, July 26, 2010
36 degrees
Sillä naisella oli avaimet meidän rappukäytävään
vaikka hän asuikin kävelymatkan päässä länteen
tai ehkä luoteeseen
Iltaisin napakasti kävellen
nainen haki heleästi nauravan äitinsä
ja he katselivat kun humaltuneet istuivat ikkunassa
Hän soittaa
minä vastaan
hän kysyy
minä vastaan
hän puhuu
minä yritän kysyä
hän huomaa epäonnistumiseni
minä hiljenen
hän ei lyö äänetöntä ilmaa rikki
ja me varovasti peitämme tämän,
mutta kirjaamme kaiken salaa pöytäkirjaan
"Minua huimaa iltaisin"
"Niin"
vaikka hän asuikin kävelymatkan päässä länteen
tai ehkä luoteeseen
Iltaisin napakasti kävellen
nainen haki heleästi nauravan äitinsä
ja he katselivat kun humaltuneet istuivat ikkunassa
Hän soittaa
minä vastaan
hän kysyy
minä vastaan
hän puhuu
minä yritän kysyä
hän huomaa epäonnistumiseni
minä hiljenen
hän ei lyö äänetöntä ilmaa rikki
ja me varovasti peitämme tämän,
mutta kirjaamme kaiken salaa pöytäkirjaan
"Minua huimaa iltaisin"
"Niin"
Sunday, July 25, 2010
The memory of lightwaves
Löysin sinun menneet kasvosi lompakosta
tuosta nahkaisesta kehontapaisesta poimukasasta,
jonka tarkoituksena on pitää kasassa kaikki se,
mikä pitää sinut elossa
Sinä hymyilit
ei niin, että olisin koskaan pitänyt tuosta hymystä
ja poskesi olivat keränneet pieniä punaisia jälkiä
noista vuosista, joina minä olen haudannut raajojasi
Sanojasi ja tekojasi myöten
minä laskin sinut virran vietäväksi
Levollisesti valkeat ja syvän ruskean sävyiset kyljet heijaavat
edestakaisin
ja makaavat laineiden suudelmien alla
Laskevat levottomat purjeet väkisin
ja päästävät tuulen menemään
tuosta nahkaisesta kehontapaisesta poimukasasta,
jonka tarkoituksena on pitää kasassa kaikki se,
mikä pitää sinut elossa
Sinä hymyilit
ei niin, että olisin koskaan pitänyt tuosta hymystä
ja poskesi olivat keränneet pieniä punaisia jälkiä
noista vuosista, joina minä olen haudannut raajojasi
Sanojasi ja tekojasi myöten
minä laskin sinut virran vietäväksi
Levollisesti valkeat ja syvän ruskean sävyiset kyljet heijaavat
edestakaisin
ja makaavat laineiden suudelmien alla
Laskevat levottomat purjeet väkisin
ja päästävät tuulen menemään
Thursday, July 15, 2010
dogs have owners, cats have staff
Veronika tuijottelee rikkinäisiä raajojaan
maksaa henkisiä velkojaan
unohtelee asioita ilman muistilistaa
jääkaappi täynnä jogurttia
ja huulilla suloinen sävy
- tiesitkö, että valaan aortan verisuonet ovat niin suuret
että sinä mahtuisit ryömimään niiden sisällä?
ei, en tiedä valaista
mutta kaunein asia tässä maailman ajassa
oli tuo rusoposkinen poika metroasemalla
rutistaen kädessään pientä palaa valtamerta
(pussissa kelluvaa kultaeväistä kalaa)
minä upotan kynsiäni käsivarteesi kevyesti
kuin hellyydenkipeä kissa
ja sinä kuljet romuttamolla kuin taivaassa
maksaa henkisiä velkojaan
unohtelee asioita ilman muistilistaa
jääkaappi täynnä jogurttia
ja huulilla suloinen sävy
- tiesitkö, että valaan aortan verisuonet ovat niin suuret
että sinä mahtuisit ryömimään niiden sisällä?
ei, en tiedä valaista
mutta kaunein asia tässä maailman ajassa
oli tuo rusoposkinen poika metroasemalla
rutistaen kädessään pientä palaa valtamerta
(pussissa kelluvaa kultaeväistä kalaa)
minä upotan kynsiäni käsivarteesi kevyesti
kuin hellyydenkipeä kissa
ja sinä kuljet romuttamolla kuin taivaassa
Subscribe to:
Posts (Atom)