The saddest thing I'd ever seen were smokers outside hospital doors

Ruiskaunokit kuihtuivat kesän mukana ja ikkunalleni jäi vain hajanaisesti jokaiseen ilmansuuntaan kasvava bonsaipuu, joka ei näytä läheskään niin herttaiselta kuin kääpiöpuun kuuluisi.

Eikä juuri mitään
ketään
sitäkään

Ne ovat kuin kupoleita,
teoriassa täysin merkityksettömiä,
mutta pääsevät sentään ylistämään noita kaarevia pintoja
(loistakoon vaikka Jumalan valo, me emme tarvitse niitä)

Kärkevät tornit ja karheat pinnat
ennenkaikkea kantavat seinät
Nämä minä nostan, ne sinä hajotat
sinä keräät lohkareita ja minä heitän ne pois

Kaihean kesän minä olin tuo harhaileva bonsaipuu. Tietämättä mihin mennä minä päätin mennä joka suuntaan, etten voisi erehtyä. Silti on niin helppoa kasvaa vinoon.

Pyydän kauniisti,
muistuta minua rumuudestani, minä lupaan kätesi mustelmilla
lopulta nekin ovat purppurasta siniset ja vihertävän keltaiset

Sinä olisit kuin syksy