Sunday, October 31, 2010
Home sweet home
Voiko sitä kutsua materialismionnellisuudeksi
jos Kallion kadut ja kulmakuppilat lämmittää sydäntä
tai kuinka rakastan metrojen ääntä kun ne lähtevät liikkeelle
vaikka koko verkosto onkin säälittävän pieni
kuinka voisin kävellä Aleksanterinkatua edestakaisin
ja nauraa muistoille Vuosaaren kävelykaduista
Kuinka haaveilen tuosta asunnosta Tarkk'ampujankadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa
Kaikki olisi kohdallaan
Ensimmäiseksi veisin alakerran antiikkiliikkeestä posliininorsun tyhjiin huoneisiin, sitten vasta kahvinkeittimen
Keittäisin kahvit ja joisin hänen antamastaan mukista kuumaa
ja nauraisin norsuni kanssa tuon kaimani rumille mekoille kaupan ikkunassa
Se oli rakkautta Erottajalla
surua Annankadulla
hulluutta Ruttopuistossa
ja apilasormuksia Kiasmalla
Vaikka mieli vetää muualle,
sydän tuo aina takaisin
Friday, October 22, 2010
Your dreams will wreck your lovely body
Sanity 9.95£
Add to cart
I made plans for the future
I will dig my purity under the stains of my room, hang my favourite necklace on the doorknob, shave my legs but leave my armpits alone and dress my mind in mellow, flowy but ambitious gown.
In my dreams you run around in a burqa
How ironic, I need you to la la la me a sweet lullaby
Tuesday, October 19, 2010
Careless with my heart again - fearless when it comes to playing games
Minun paras ja samalla varmasti huonoin piirteeni on se, että kun päätän tehdä jotain, en saa mielenrauhaa ennen kuin olen toteuttanut sen. Saatan lukita ajatukseni puuhun tien toisella puolella, enkä saa unta ennen kuin olen sivellyt sen kaarnaa kuin tuota talven karheaa ihoa.
Tämä on tila, jossa en pidä itsestäni
vaikka yleisesti ottaen olen tyytyväinen ulosantiini
Koen tarvetta vilkuilla olkani yli,
istun lakanoissa päiväkausia,
puhallan kuplia iltateeheni
Minä suorastaan oksetan itseäni
Silti sinä sanot, että rakastettavin ja samalla kauhein piirteeni on se, että usein haluan asioita joita en voi saada tai joita en saisi haluta. Tällä kertää minä haluan hänen silmänsä toiselle puolelle pöytää, vaikket ymmärräkään miksi teen niin. Toisaalta, muistan sinun sanoneen, ettei hyvä kahvi koskaan harmita.
Tällä kertaa päätän valehdella vielä pari päivää
ja oksentaa vessanpönttöön maatakseni sängyssä vielä päivän
sekä kertoa ylpeänä hänelle kuinka häntä todella arvostan
Saturday, October 16, 2010
I'm not jealous, no I'm not (I just want everything she's got)
Kuin noissa liioitelluissa elokuvissa
olen jaetun ruudun oikealla puolella
ja vasemman puolen himmeät mainosvalot vilistävät poskipäilläsi
En tiedä tajuatko itsekään kuinka katseesi loistaa
kun siirrät painoasi käsiltä jaloille
ja unohdat itsesi tuohon hölmöön kappaleeseen,
jonka sanat osaat ulkoa
Tänään lihaksia särkee
ja hymyillen hieron ne lämpimiksi
Kiitos kolmen tunnin olemassaolostasi
minä hyvästelen nyt
olen jaetun ruudun oikealla puolella
ja vasemman puolen himmeät mainosvalot vilistävät poskipäilläsi
En tiedä tajuatko itsekään kuinka katseesi loistaa
kun siirrät painoasi käsiltä jaloille
ja unohdat itsesi tuohon hölmöön kappaleeseen,
jonka sanat osaat ulkoa
Tänään lihaksia särkee
ja hymyillen hieron ne lämpimiksi
Kiitos kolmen tunnin olemassaolostasi
minä hyvästelen nyt
Sunday, October 10, 2010
Mother's buried sadness
Minä tahtoisin nähdä silmilläsi
tuntea pankkitilisi
muistaa nuoruutesi
ja haikailla sen perään
Toisinaan en täysin ymmärrä rakkauttasi meihin kaikkiin
enkä ymmärrä mikset ole kadonnut jo kauan sitten
Jos lupaan pestä pyykkia edes kerran kahdessa viikossa
ja maksaa taloyhtiön kadonneen avaimen
ehkä myös antaa hieman ylpeyden aihetta
kertoisitko vielä kerran kuinka minä opin keinumaan?
Oikeastaan en varmaan koskaan opi ymmärtämään ettet olekaan luodinkestävä
ja vedän liipaisinta vielä vähintään kymmenisen kertaa
Mutta niinhän sitä sanotaan,
ihminen voi rakastaa pyöveliään ja Claire Castillonin mukaan
minäkin kai olen vain
äidin pikku pyöveli
tuntea pankkitilisi
muistaa nuoruutesi
ja haikailla sen perään
Toisinaan en täysin ymmärrä rakkauttasi meihin kaikkiin
enkä ymmärrä mikset ole kadonnut jo kauan sitten
Jos lupaan pestä pyykkia edes kerran kahdessa viikossa
ja maksaa taloyhtiön kadonneen avaimen
ehkä myös antaa hieman ylpeyden aihetta
kertoisitko vielä kerran kuinka minä opin keinumaan?
Oikeastaan en varmaan koskaan opi ymmärtämään ettet olekaan luodinkestävä
ja vedän liipaisinta vielä vähintään kymmenisen kertaa
Mutta niinhän sitä sanotaan,
ihminen voi rakastaa pyöveliään ja Claire Castillonin mukaan
minäkin kai olen vain
äidin pikku pyöveli
Subscribe to:
Posts (Atom)