Kallein harrastuksemme on juoksevalla vedellä tiskaaminen

Teen sen nyt,
teen sen siksi etten vain unohtaisi
nopeasti kuin laastari, niinhän?
Kerran se kirpaisee
ja nyt sanonnat loppuivat kesken

Tiskaan ensin, imuiroin myös
eihän se olisi sopivaa jos on sotkua
Anteeksi, äitini soittaa
puhun tunnin vain, äidillä on ikäkriisi
ymmärräthän

Jos kehtaat hoputtaa
lupaan mököttää ainakin toisen tunnin
ja tämä taas pitkittää asioita
etkä ainakaan saa
tämä on tärkeää

Nyt neuvon sinua
tämä on olennaista
vaatii siis sen, että kuuntelet

Pyrit huulille
ja mä mumisen suudelman lomasta,
etten mä rakasta sua enää

It's calm under the waves so I choose to sink

My phone never rings

Icy waters don't flow
and the thing you love must be the calmness of cold
they convince to have
Truth is,
that everytime you touch
that frozen skin of winter
it melts under your fingertips
to intentionally disappear

and no,
icy waters don't seem to flow

and I really don't want my phone to ring again

The Himalayas

We'll brake down the clocktowers to lose time
and to leave it all unsaid
as you smile that corky smile of yours and spin me around few times more

And like crocodiles,
my drenched heart travels without a seatbelt
weeping, of course
just because it makes you laugh
and I'm missing this unreal feeling of home

The saddest thing I'd ever seen were smokers outside hospital doors

Ruiskaunokit kuihtuivat kesän mukana ja ikkunalleni jäi vain hajanaisesti jokaiseen ilmansuuntaan kasvava bonsaipuu, joka ei näytä läheskään niin herttaiselta kuin kääpiöpuun kuuluisi.

Eikä juuri mitään
ketään
sitäkään

Ne ovat kuin kupoleita,
teoriassa täysin merkityksettömiä,
mutta pääsevät sentään ylistämään noita kaarevia pintoja
(loistakoon vaikka Jumalan valo, me emme tarvitse niitä)

Kärkevät tornit ja karheat pinnat
ennenkaikkea kantavat seinät
Nämä minä nostan, ne sinä hajotat
sinä keräät lohkareita ja minä heitän ne pois

Kaihean kesän minä olin tuo harhaileva bonsaipuu. Tietämättä mihin mennä minä päätin mennä joka suuntaan, etten voisi erehtyä. Silti on niin helppoa kasvaa vinoon.

Pyydän kauniisti,
muistuta minua rumuudestani, minä lupaan kätesi mustelmilla
lopulta nekin ovat purppurasta siniset ja vihertävän keltaiset

Sinä olisit kuin syksy

For whatever we lose (like a you or a me) it's always ourselves we find in the sea

Tarve käydä ruokaostoksilla Lontoossa
ja kiertää avainta Manhattanilla
herätä ja juoda café au lait ja syödä un croissant

Ne sanoivat, että se oli aivoverenvuoto
ja että sä et olisi elänyt oikeaa elämää kuitenkaan
Mummo ei ole enää niin hysteerinen,
se itkee silti, papankin puolesta
koska tosimiehet ei itke vaan ne oksentaa pubin kulmalla

Ja niin
Guns n' Roses soi autossa tahallisesti,
koska äiti muistelee pikkuveliään,
jonka hontelo pitkä keho näytti hassulta
kun se röhnötti nahkasohvalla bändipaidassa
ja ruikutti, että pääsisi ajelulle jos maksaa bensat itse

Ehkä mä en tarvitse uutta elämää muualla
kun moottoritie ja Sweet Child O' Mine ovat mun,
vaikka ne olisivat kuuluneet tuolle miehelle,
jonka rinnalle me ostettiin murattia ja jonkinlaisia violettejä kukkia

Meet me in the mediterranean sun

Sä naurat mun kevyelle luonteelleni
etelä-Eurooppalaisessa yössä
Heilautan hiuksiani ja hymyilen vasemmalle oikealle vasemmalle

Tiedäthän,
vihreässä mekossa saan mitä tahdonkin

Se hymyilee ja suutelee otsaa
tarjoaa seteliä ravintolaa varten
ja minä vain pyöräytän silmiäni,
se suuttuu mutta haluaa sitäkin enemmän

Välimeri heittelee alastonta ruumista
ja vedestä on melkein mahdoton nousta
mutta niinhän ne asiat aina on,

me olemme vuosien laineiden varassa
ja jos unohtaa uida,
täytyy muistaa ettei ikuisesti voi kellua

Some people said your life was sad but you lived it anyway

Äiti kiertää huoneesta toiseen kuin kipuinen koira
Sen syyllisyys pesiytyy sormien niveliin
kun se kerää kaikki valokuvat, jotka vain löytää
sokeutuen surusta, johon tarvitaan sotkuinen keittiö

Kouristeleva keho vuosista viinaa
ja keski-ikäisistä nyrkeistä lapsuutesi iholla
Talo, jossa on sisäänrakennettu ahdistus
ja itse puretuista padoista tulvivat joet
tulvivat voimasta, jota sinä et hallitse

Sinä et koskaan kieltänyt kipua,
jonka istutit meihin kaikkiin kasvamaan
ravitsit retkahduksilla,
kasvattaen meistä itkumuurin asuntoon,
jossa eivät asu ihmiset,
vaan alkoholisoituneet elimet

Äiti hyvästelee krematorion
sulkee turvonneet silmänsä
hengittää syvään silittäen pikkuveljensä hiuksia
melkein tuntien vaaleat suortuvat valokuvista
"Enää ei satu, ei häneen"