Kymmenen sekuntia
ja minä päätän roikkua ylpeyteni kantapäissä
raahautuen kauemmaksi siitä, jonka suojissa leposykekin juoksee
Korkeavuorenkadulla plusasteet pudottavat lumia katoilta
ja minä toivon salaa jääväni alle
("Hippa!")
sillä koskettaessani olkapäätäsi, sinä et lähdekään perään
Minä tarvitsen sinua enemmän kuin olen koskaan tarvinnut maaperää
eikä näillä vesillä tyydytetä janoa,
jos en saa maata pisaroiden alla selkä luitasi vasten
ja saada sinua uskomaan, että puolessa välissä tosiaan voi jo kellua
Siirtäisin Prahan Portugaliin paljain jaloin kädet ruvilla
vaikka se olisi ollut mahdollista kymmenellä sekunnilla ja yhdellä sanallakin
Ja kuten kirjoja Pariisissa, minä odotan sinun sivelevän kämmenelläsi post-it lapun liimapintaa selkääni, jättäen minut kyyneleineni junan hattuhyllylle
Hey,
I’m a big girl already
and this feels just too right and too needed.
You’ll know.
Käsinkirjoitettu hylkäys on ehkä pahempaa kuin algebra ja todennäköisyydet yhteensä
mutta minä toivon, ettet sinä kadu jalanjälkiäsi
But it was not your fault but mine
and it was your heart on the line
I really fucked it up this time, didn't I my dear?
Tuesday, January 18, 2011
Monday, January 3, 2011
You are my sweetest downfall
Saturday, January 1, 2011
Think we kissed but I forgot
Rautaisen portin pielessä hän hymyilee kevyesti
tietämättä minusta mitään
roikkuen tuulesta kiinni
liimattuna maaperään
enkä minä löydä taivaalta yhtään satelliittia, tähteä
saati sitten ilotulituksen jälkiä
tietämättä minusta mitään
roikkuen tuulesta kiinni
liimattuna maaperään
enkä minä löydä taivaalta yhtään satelliittia, tähteä
saati sitten ilotulituksen jälkiä
Sunday, December 19, 2010
Cheap diner napkins
Hän kietoo hiuksiaan epämääräiseksi keoksi päälaelleen. Minä katselen hänen paljasta selkäänsä hämärän asettuessa makuulle. Hipaisen hänen selkärankaansa ja jatkan matkaa nikama nikamalta, eikä hänen olemuksensa koe minkäänlaista muutosta.
Greoux les Bains hymyilee.
Ikkunalasi on ohut, eihän täällä paksuja lasituksia tarvitakaan. Tuon läpi olisi helppoa paiskata nyrkki ja haavatkin olisivat isoin ongelma, murtumia tuollainen ei aiheuta. Hän mutisee jotain laventelipelloista. Ääni hymyilyttää minua, en siltikään ole kiinnostunut lauseen sisällöstä yhtään sen enempää. Lähestyvä yö janottaa. Katsahdan vesikannuun, arvioin sen olevan hanavettä enkä aio koskea siihen. Emmekä me ostaneet pullovettäkään. Toivon ettei hän suutele minua enempää, muuten meille on luvassa ongelmia.
Hän nousee ja kiskoo puoliksi jalkani alla makaavaa flanellipaitaa itselleen. Hän ei napita paitaa kiinni, istuu korituoliin, antaa savun paeta suustaan kevyenä pilvenä ja vetää polvet rinnan päälle. Eilisen oluet oksettavat edelleen ja aika valuu hitaasti.
Kaikesta huolimatta en ymmärrä hänestä mitään.
En osaa arvioida, milloin hän nojautuu minua kohti painaakseen päänsä olkapäälleni
tai milloin hän tekee saman satuttaakseen minua suutuspäissään (tai humalassa. Silloin hän on hieman aggressiivinen).
"Suklaajäätelö on ainoa asia, mitä rakastan enemmän kuin sinua"
ja kaupanpäällisiksi hiussuortuvan alla naurava hymy.
ja silti minä pelkään kuollakseni, että seuraavat askeleet vievät hänet ulos ovesta.
Greoux les Bains hihittää pahaenteisesti
ja minä rukoilen sadepisaroita
Tuesday, December 7, 2010
I guess I don't know my own strenght
Kai sinä asut jokaisessa kirjoitetussa lauseessani
sukeltelet jokaisessa ajatellussa mietteessä
kiemurtelet jokaisessa kuiskatussa sanassa
ja minä pusken miekkojani lävitsesi huomaamatta kuin samurai
haluten rakastaa sitä, joka on rakastanut minua enemmän kuin kukaan
Minä silitän heidän hiuksiaan selkäsi takana
syleilen heitä inhoten
ja suutelen hänen mustelmien peittämää kaulaa
hymyillen sinulle
Katselen vasemalle, oikealle, vasemmalle
ja ylitän tien päin punaisia
Rikollinen vasten tahtoaan,
silmissä kiilto hulluudesta kuin Lee Harvey Oswaldin
Ainoa asia minkä rehellisyyteni jättää väliin
makaa raapaumina selässäni
kun kierität minua päiväpeitteesi päällä
minun nauraessa heleästi kuin satakieli
Kai tässä kaikessa on joku yhteys
kuin henkimaailmassa Missisippin vedenpaisumukseen
sukeltelet jokaisessa ajatellussa mietteessä
kiemurtelet jokaisessa kuiskatussa sanassa
ja minä pusken miekkojani lävitsesi huomaamatta kuin samurai
haluten rakastaa sitä, joka on rakastanut minua enemmän kuin kukaan
Minä silitän heidän hiuksiaan selkäsi takana
syleilen heitä inhoten
ja suutelen hänen mustelmien peittämää kaulaa
hymyillen sinulle
Katselen vasemalle, oikealle, vasemmalle
ja ylitän tien päin punaisia
Rikollinen vasten tahtoaan,
silmissä kiilto hulluudesta kuin Lee Harvey Oswaldin
Ainoa asia minkä rehellisyyteni jättää väliin
makaa raapaumina selässäni
kun kierität minua päiväpeitteesi päällä
minun nauraessa heleästi kuin satakieli
Kai tässä kaikessa on joku yhteys
kuin henkimaailmassa Missisippin vedenpaisumukseen
Sunday, December 5, 2010
-2°C
Sinun kanssasi pelkään sopivasti
(Tekisi mieli jättää ensimmäinen myös ainoaksi lauseeksi, pakottaa sinut keittämään glögi kattilassa, nauraa takin läpi puskevalle tuulelle, valvoa lumimyrskyssä, unohtaa avaimet ja jättää itseni ulos, hämmentää sinua joka lauseella, rehennellä virheilläni, korvata yöt unisilla tunneilla, suudella sinua, murehtia jäästä lumen alla, kömpiä lämpimään ja unohtaa palata kotiin, kirjoittaa ilmiselviä asioita, miettiä loppuun, olla silti spontaani, syödä purukumia, unohtaa sinut, hankkia joulukalenteri ja katsoa pienten hiutaleiden laskeutumista otsalle)
(Tekisi mieli jättää ensimmäinen myös ainoaksi lauseeksi, pakottaa sinut keittämään glögi kattilassa, nauraa takin läpi puskevalle tuulelle, valvoa lumimyrskyssä, unohtaa avaimet ja jättää itseni ulos, hämmentää sinua joka lauseella, rehennellä virheilläni, korvata yöt unisilla tunneilla, suudella sinua, murehtia jäästä lumen alla, kömpiä lämpimään ja unohtaa palata kotiin, kirjoittaa ilmiselviä asioita, miettiä loppuun, olla silti spontaani, syödä purukumia, unohtaa sinut, hankkia joulukalenteri ja katsoa pienten hiutaleiden laskeutumista otsalle)
Thursday, December 2, 2010
Sinä olet lunta, jota koskea ei saa muuten se sulaa
Itsenäisyys asuu suihkukaapeissa
En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäisemmäksi
kuin vesijohtoveden selättämänä
kun minun oli tehtävä päätös,
jäänkö hukkumaan vai uinko olohuoneeseen
Sinulla on varmasti vilpittömin hymy tällä mantereella
ja mieti, puolimatkassa voi jo kellua
En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäisemmäksi
kuin vesijohtoveden selättämänä
kun minun oli tehtävä päätös,
jäänkö hukkumaan vai uinko olohuoneeseen
Sinulla on varmasti vilpittömin hymy tällä mantereella
ja mieti, puolimatkassa voi jo kellua
Subscribe to:
Posts (Atom)

