Still afraid I might desert you

"Minä tahdon kahvilan"
katse kulkee kiertoreittiä
"Entäs lääkätieteellinen?"
"Ei"
Sairaita tai enemmän sairaita,
me kaikki tulemme menettämään mahdollisuuden hengittää
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen
"Memento mori", mutiset lattiaan.

Kahvila ravistaa hereille
eikä vain kofeiinin vuoksi

Minä tarvitsen heräämistä
silmien toiselta puolen
sormenpäistä, hiusten tyvestä
mahalaukustakin

Ja tämäkin vain siksi, että minä hukun

Hukun tähän neutraaliin hengitykseen,
jonka minä liian helposti kaadan tuntemattomana lakanoihin
rakentamaan sille tiheämmän tahdin

Sinua minä en tälle uhraa
kun lojaalisuus on lukkojen takana

hush

Mutta puut ovat yksin.

Tämä ujutti ohuet sormensa kolmannen kerroksen ikkunasta sisään
suoraan meidän keittiöömme
ja pudotti kyntensä patterin väliin

Olen varma,
ettei kyse ole yksinäisyydestä
vaan pettymyksestä

Lajitoverien lehtien suojaan
se mies pudotti avaimensa
käveli eteenpäin ja odotti,
ettei hänen tarvitsisi palata taloon,
jossa verhottomuus kaikui seinältä seinälle

Mutta puut ovat yksin.

36 degrees

Sillä naisella oli avaimet meidän rappukäytävään
vaikka hän asuikin kävelymatkan päässä länteen
tai ehkä luoteeseen

Iltaisin napakasti kävellen
nainen haki heleästi nauravan äitinsä
ja he katselivat kun humaltuneet istuivat ikkunassa

Hän soittaa
minä vastaan
hän kysyy
minä vastaan
hän puhuu
minä yritän kysyä
hän huomaa epäonnistumiseni
minä hiljenen
hän ei lyö äänetöntä ilmaa rikki
ja me varovasti peitämme tämän,
mutta kirjaamme kaiken salaa pöytäkirjaan

"Minua huimaa iltaisin"
"Niin"

The memory of lightwaves

Löysin sinun menneet kasvosi lompakosta
tuosta nahkaisesta kehontapaisesta poimukasasta,
jonka tarkoituksena on pitää kasassa kaikki se,
mikä pitää sinut elossa

Sinä hymyilit
ei niin, että olisin koskaan pitänyt tuosta hymystä
ja poskesi olivat keränneet pieniä punaisia jälkiä
noista vuosista, joina minä olen haudannut raajojasi

Sanojasi ja tekojasi myöten
minä laskin sinut virran vietäväksi

Levollisesti valkeat ja syvän ruskean sävyiset kyljet heijaavat
edestakaisin
ja makaavat laineiden suudelmien alla
Laskevat levottomat purjeet väkisin

ja päästävät tuulen menemään

dogs have owners, cats have staff

Veronika tuijottelee rikkinäisiä raajojaan
maksaa henkisiä velkojaan
unohtelee asioita ilman muistilistaa

jääkaappi täynnä jogurttia
ja huulilla suloinen sävy
- tiesitkö, että valaan aortan verisuonet ovat niin suuret
että sinä mahtuisit ryömimään niiden sisällä?

ei, en tiedä valaista
mutta kaunein asia tässä maailman ajassa
oli tuo rusoposkinen poika metroasemalla
rutistaen kädessään pientä palaa valtamerta
(pussissa kelluvaa kultaeväistä kalaa)

minä upotan kynsiäni käsivarteesi kevyesti
kuin hellyydenkipeä kissa
ja sinä kuljet romuttamolla kuin taivaassa

Liika on liikaa, mutta vähän on tylsää

Rääkyvä Itä-Vantaa nakertaa pieniä reikiä kengänpohjiin
Sinä kehotit hankkimaan uuden harrastuksen,
minä valitsin yli äyräiden pursuavan spontaanisuuden
Satunnaisuutta, tyhmyyttäkin
äärimmäisyyttä, joka ei näy päällepäin

Olenhan minä sentään fiksu ja tunnollinen, niin ne sanovat

"Minä ajattelen mitä teen, niin ketään ei satu"
Onneksi olkoon sitten vain.

Minä myisin kirpputorilla jokaisen noista typeristä
kipuilevista ja surusilmäisistä
sinisyyteen taipuvaisista hölmöistä,
jotka luulevat tosissaan että pinnan alla on enemmän

Mansion's song

Raajoja
reunoja
rauskuja
roskia
raittiuslupauksia
jotain niin rumaa ja rajoittamatonta


metallin maku suupielissä sinä astelet eteiseen
odotat
odotat vielä
ja kun muut juoksevat karkuun
sinä odotat ja nerokkaasti hyppäät seuraavalla kierroksella mukaan
eikä kukaan huomaa yhtä puuttuvaa
paitsi sinä itse

muureja
mustikoita
mauttomuuksia
merilevää
mormoneja
sekä moottorisahoja, jotka eivät koskaan saavu


ja vapaaehtoisesti makaisin sinun kirveidesi alla
rakastaisin sinua, jotta voisit työntää miekkojasi syvemmälle
todeta minut aavistuksen mauttomaksi
ja lisätä suolaa haavoihin