se istuu narujen päässä
liukuu ilmassa eteen taakse ja niin edelleen
se hymyilee, odottaa vastausta
ja minä venytän suupieliäni niin, että sattuu
tuon keinumisen takana on pahoja aikeita
siitä ei ole epäilystäkään
Wednesday, March 28, 2012
Sunday, February 26, 2012
The blower's daughter
Suutuin äärettömästi kun kerroit ylpeänä lopettaneesi tupakoinnin
Tämä oli ehkä kaunein talvipäivä tähän mennessä
Ohi valuvat autot muodostivat ilmavirtauksia,
jotka tiputtelivat kuivaa lumihilettä puista ja nostattivat sitä ilmaan tiensivusta
Jos olisin lapsenkengissä
voisin vannoa
että taivaalta sataa askarteluglitteriä
tai vaihtoehtoisesti jotain yhtä hopeista ja kiiltävää
Sairaalassa mies rullaa mintunvihreässä minua vastaan
Hän istuu, ei istuudu
ja näyttää surun sijaan tympääntyneeltä
Laboratorio tuoksuu yhtä vihreältä ja minua huolestuttaa
Mitä meistä jää kun en kestä kasvojasi
kuin himmeän tupakansavun lävitse?
Tämä oli ehkä kaunein talvipäivä tähän mennessä
Ohi valuvat autot muodostivat ilmavirtauksia,
jotka tiputtelivat kuivaa lumihilettä puista ja nostattivat sitä ilmaan tiensivusta
Jos olisin lapsenkengissä
voisin vannoa
että taivaalta sataa askarteluglitteriä
tai vaihtoehtoisesti jotain yhtä hopeista ja kiiltävää
Sairaalassa mies rullaa mintunvihreässä minua vastaan
Hän istuu, ei istuudu
ja näyttää surun sijaan tympääntyneeltä
Laboratorio tuoksuu yhtä vihreältä ja minua huolestuttaa
Mitä meistä jää kun en kestä kasvojasi
kuin himmeän tupakansavun lävitse?
Monday, January 16, 2012
Twentynine palms
Minä olin kuin Helsinki
sydämen kylmyys -6 astetta
eikä päälläni kestä kävellä kun jalkapohjilla ei saa tukevaa otetta
maa karkaa, ilma kevenee
huurteisena hairahtuneena häikäilemättömänä
ja minä vain makaan kun hänen silmänsä ovat suljetut
ja vaikka minä kuinka lyön, ravistan
hän ei suostu katsomaan ihoa
vaan hengittää tiheään luomet jännittyneinä
enkä minä voisi olla enemmän yksin
tänään sä naurat, höpötät, masennut, muistat, suutelet
enkä minä saa mielestäni
miten sammakonpoikaset uivat päämäärättömästi ympyrää lammikon reunoja pitkin keskelle ja takaisin
sydämen kylmyys -6 astetta
eikä päälläni kestä kävellä kun jalkapohjilla ei saa tukevaa otetta
maa karkaa, ilma kevenee
huurteisena hairahtuneena häikäilemättömänä
ja minä vain makaan kun hänen silmänsä ovat suljetut
ja vaikka minä kuinka lyön, ravistan
hän ei suostu katsomaan ihoa
vaan hengittää tiheään luomet jännittyneinä
enkä minä voisi olla enemmän yksin
tänään sä naurat, höpötät, masennut, muistat, suutelet
enkä minä saa mielestäni
miten sammakonpoikaset uivat päämäärättömästi ympyrää lammikon reunoja pitkin keskelle ja takaisin
Wednesday, November 23, 2011
Kallein harrastuksemme on juoksevalla vedellä tiskaaminen
Teen sen nyt,
teen sen siksi etten vain unohtaisi
nopeasti kuin laastari, niinhän?
Kerran se kirpaisee
ja nyt sanonnat loppuivat kesken
Tiskaan ensin, imuiroin myös
eihän se olisi sopivaa jos on sotkua
Anteeksi, äitini soittaa
puhun tunnin vain, äidillä on ikäkriisi
ymmärräthän
Jos kehtaat hoputtaa
lupaan mököttää ainakin toisen tunnin
ja tämä taas pitkittää asioita
etkä ainakaan saa
tämä on tärkeää
Nyt neuvon sinua
tämä on olennaista
vaatii siis sen, että kuuntelet
Pyrit huulille
ja mä mumisen suudelman lomasta,
etten mä rakasta sua enää
teen sen siksi etten vain unohtaisi
nopeasti kuin laastari, niinhän?
Kerran se kirpaisee
ja nyt sanonnat loppuivat kesken
Tiskaan ensin, imuiroin myös
eihän se olisi sopivaa jos on sotkua
Anteeksi, äitini soittaa
puhun tunnin vain, äidillä on ikäkriisi
ymmärräthän
Jos kehtaat hoputtaa
lupaan mököttää ainakin toisen tunnin
ja tämä taas pitkittää asioita
etkä ainakaan saa
tämä on tärkeää
Nyt neuvon sinua
tämä on olennaista
vaatii siis sen, että kuuntelet
Pyrit huulille
ja mä mumisen suudelman lomasta,
etten mä rakasta sua enää
Sunday, November 13, 2011
It's calm under the waves so I choose to sink
My phone never rings
Icy waters don't flow
and the thing you love must be the calmness of cold
they convince to have
Truth is,
that everytime you touch
that frozen skin of winter
it melts under your fingertips
to intentionally disappear
and no,
icy waters don't seem to flow
and I really don't want my phone to ring again
Icy waters don't flow
and the thing you love must be the calmness of cold
they convince to have
Truth is,
that everytime you touch
that frozen skin of winter
it melts under your fingertips
to intentionally disappear
and no,
icy waters don't seem to flow
and I really don't want my phone to ring again
Saturday, November 12, 2011
The Himalayas
We'll brake down the clocktowers to lose time
and to leave it all unsaid
as you smile that corky smile of yours and spin me around few times more
And like crocodiles,
my drenched heart travels without a seatbelt
weeping, of course
just because it makes you laugh
and I'm missing this unreal feeling of home
and to leave it all unsaid
as you smile that corky smile of yours and spin me around few times more
And like crocodiles,
my drenched heart travels without a seatbelt
weeping, of course
just because it makes you laugh
and I'm missing this unreal feeling of home
Friday, August 26, 2011
The saddest thing I'd ever seen were smokers outside hospital doors
Ruiskaunokit kuihtuivat kesän mukana ja ikkunalleni jäi vain hajanaisesti jokaiseen ilmansuuntaan kasvava bonsaipuu, joka ei näytä läheskään niin herttaiselta kuin kääpiöpuun kuuluisi.
Eikä juuri mitään
ketään
sitäkään
Ne ovat kuin kupoleita,
teoriassa täysin merkityksettömiä,
mutta pääsevät sentään ylistämään noita kaarevia pintoja
(loistakoon vaikka Jumalan valo, me emme tarvitse niitä)
Kärkevät tornit ja karheat pinnat
ennenkaikkea kantavat seinät
Nämä minä nostan, ne sinä hajotat
sinä keräät lohkareita ja minä heitän ne pois
Kaihean kesän minä olin tuo harhaileva bonsaipuu. Tietämättä mihin mennä minä päätin mennä joka suuntaan, etten voisi erehtyä. Silti on niin helppoa kasvaa vinoon.
Pyydän kauniisti,
muistuta minua rumuudestani, minä lupaan kätesi mustelmilla
lopulta nekin ovat purppurasta siniset ja vihertävän keltaiset
Sinä olisit kuin syksy
Eikä juuri mitään
ketään
sitäkään
Ne ovat kuin kupoleita,
teoriassa täysin merkityksettömiä,
mutta pääsevät sentään ylistämään noita kaarevia pintoja
(loistakoon vaikka Jumalan valo, me emme tarvitse niitä)
Kärkevät tornit ja karheat pinnat
ennenkaikkea kantavat seinät
Nämä minä nostan, ne sinä hajotat
sinä keräät lohkareita ja minä heitän ne pois
Kaihean kesän minä olin tuo harhaileva bonsaipuu. Tietämättä mihin mennä minä päätin mennä joka suuntaan, etten voisi erehtyä. Silti on niin helppoa kasvaa vinoon.
Pyydän kauniisti,
muistuta minua rumuudestani, minä lupaan kätesi mustelmilla
lopulta nekin ovat purppurasta siniset ja vihertävän keltaiset
Sinä olisit kuin syksy
Subscribe to:
Posts (Atom)
