Excuse me, your standing on my love

Tänään istuimme auringonlaskun aikaan rannalla
kun katseestasi paistoi rakkaus maailmaan,
joka ei rakasta kuin itseään

Kuin tuhat laivaa,
lähti kaipuu meistä avoimemmille vesille
Kaipuu oli yksinäisen miehen katse merelle päin
yön uidessa sisään
Minä katselin sinua taas ja mietin
miten jaksaisin olla vierelläsi
kun en ikinä pääsisi tarpeeksi lähelle

"Katso, kyyhkysiä!"
En ollut varma, olivatko ne kyyhkysiä,
mutta sinä totisesti sait ne näyttämään aivan yhtä kauniilta

There's really no way to reach me

Passiivinen ongelma,
joka on pinttynyt ihoon kiinni

Sytytän savukkeen, vaikkei edes tee mieli
oikeastaan minulla on huono olo,
mutta näin voitan aikaa

Katson tuota vanhaa Tunturia
ja tällä kertaa sinä tiedät varmasti minun kirjoittavan sinusta
On hassua ajatella, että sinä jaksat toistuvasti juosta aikani perässä
ja että minä olen saanut sinut takaisin
Kaikessa tässä järjettömyydessä onnellisin fakta on se,
että sinä seisot tällä hiekkatiellä
vaikka minä jätän niin monta asiaa sanomatta

Mutta vesi on todellista,
eikä virtaus heikkene syksyä kohden

So this is where you are
and this is where I am
somewhere between unsure and a hundred

Olemisen sietämätön keveys

Minä näen sinut usein kalliona
(en siinä ärsyttävässä metafora mielessä, joka viittaa luotettavuuteen ja sen muihin synonyymeihin)
Sinä olet kylmä, otat vastaan kaiken minkä laitan postissa tulemaan
mutta vastakaiku on tilanteen mukaan melko erilainen joka kerta

Sinä olet sydämesi puolesta usein kovin passiivinen
ja tekstit ravistavat sinua hereille enemmän kuin sosiaalinen vuorovaikutus
mutta loppujen lopuksi itkusi tekee sinusta taas enemmän ihmisen
Nämä ovat aikoja, jolloin houkutukset ovat liian suuria
ja minä halkean kahtia siitä, etten voi antaa vastauksia

Hän olisi kaikin tavoin parempi
mutta minä odotan kulisseissa sitä, että ne kaatuvat
ja pelastuksesi sijaan jäisin mieluummin alle
(tähän voisi kirjoittaa kamalan ja siirappisen vertauksen Chilen kaivosmiehistä)

Annathan anteeksi,
surusi saa minut sanattomaksi

Traffic light

Eilen ajattelin merkityksettömästi

miten helppoa minun on astua eteesi kun olen ihmisraunio
miten helppoa minun on myöntää se
miten helppoa sinun olisi ollut kävellä pois
todeta ettei meillä ehkä ole mitään sanottavaa
eikä todellisuus vaan ole meidän käsissämme

Merkityksetöntä on sekin,
että taivaat satavat itsensä alas aika ajoin,
että bussit eivät pysy aikatauluissaan,
että keittolautanen edessään tuo narsisti kääntää keskustelun itseensä,
että lapsi raapii vesirokossa raajojaan

Merkityksettömästi minä ajattelin,
miksi sinä et olisi juuri se,
joka suutelee minua aamuisin?

Home sweet home

Voiko sitä kutsua materialismionnellisuudeksi
jos Kallion kadut ja kulmakuppilat lämmittää sydäntä
tai kuinka rakastan metrojen ääntä kun ne lähtevät liikkeelle
vaikka koko verkosto onkin säälittävän pieni
kuinka voisin kävellä Aleksanterinkatua edestakaisin
ja nauraa muistoille Vuosaaren kävelykaduista

Kuinka haaveilen tuosta asunnosta Tarkk'ampujankadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa
Kaikki olisi kohdallaan
Ensimmäiseksi veisin alakerran antiikkiliikkeestä posliininorsun tyhjiin huoneisiin, sitten vasta kahvinkeittimen
Keittäisin kahvit ja joisin hänen antamastaan mukista kuumaa
ja nauraisin norsuni kanssa tuon kaimani rumille mekoille kaupan ikkunassa

Se oli rakkautta Erottajalla
surua Annankadulla
hulluutta Ruttopuistossa
ja apilasormuksia Kiasmalla

Vaikka mieli vetää muualle,
sydän tuo aina takaisin

Your dreams will wreck your lovely body

Sanity 9.95£
Add to cart

I made plans for the future
I will dig my purity under the stains of my room, hang my favourite necklace on the doorknob, shave my legs but leave my armpits alone and dress my mind in mellow, flowy but ambitious gown.

In my dreams you run around in a burqa
How ironic, I need you to la la la me a sweet lullaby

Careless with my heart again - fearless when it comes to playing games

Minun paras ja samalla varmasti huonoin piirteeni on se, että kun päätän tehdä jotain, en saa mielenrauhaa ennen kuin olen toteuttanut sen. Saatan lukita ajatukseni puuhun tien toisella puolella, enkä saa unta ennen kuin olen sivellyt sen kaarnaa kuin tuota talven karheaa ihoa.

Tämä on tila, jossa en pidä itsestäni
vaikka yleisesti ottaen olen tyytyväinen ulosantiini
Koen tarvetta vilkuilla olkani yli,
istun lakanoissa päiväkausia,
puhallan kuplia iltateeheni

Minä suorastaan oksetan itseäni

Silti sinä sanot, että rakastettavin ja samalla kauhein piirteeni on se, että usein haluan asioita joita en voi saada tai joita en saisi haluta. Tällä kertää minä haluan hänen silmänsä toiselle puolelle pöytää, vaikket ymmärräkään miksi teen niin. Toisaalta, muistan sinun sanoneen, ettei hyvä kahvi koskaan harmita.

Tällä kertaa päätän valehdella vielä pari päivää
ja oksentaa vessanpönttöön maatakseni sängyssä vielä päivän
sekä kertoa ylpeänä hänelle kuinka häntä todella arvostan