The laughter penetrates my silence

Elokuu himmentää valoisia öitä
viimeisillä voimillaan pinnistelevässä kesässä
Joku ei huomaa
katuvalot antavat pimeän ripustautua oksille
eivätkä nuo pahaiset vieläkään syty

Minä olen vaikeasti rakastettavissa
ja karkeasti kyllästynyt realisti,
joka kaipaa katusoittajia enemmän kuin läheisiään

Sinä olet mieleni kiropraktikko,
mutta edes sinä et pysty kitkemään sisäistä julmuuttani
Ehkeivät linnut palaakaan,
jos jätän pionit ruukkuihin hukkumaan

Camden town

Sinun silmäsi hymyilevät leveämmin kuin huulesi
Minä kuvaan salaa runopoikaa kanaalilla
Me nauramme linnulle, joka nykii päätänsä uidessaan

Intia, Meksiko, Brasilia, Japani, Kiina ja Italia
huutavat selän takana ja tuoksuvat nenässä

Hän soittaa vaaleanpunaista kitaraa
ja siirtää ihmisvihansa postikortteihin
Syystakeissa he istuvat kuumissa tunneleissa
ja osaavat kantaa aamukahvinsa läikyttämättä
Kädet kahvissa minä nauran ja sinä olet varma,
että tästä minut tunnistaa turistiksi

Viekää minut takaisin

Still afraid I might desert you

"Minä tahdon kahvilan"
katse kulkee kiertoreittiä
"Entäs lääkätieteellinen?"
"Ei"
Sairaita tai enemmän sairaita,
me kaikki tulemme menettämään mahdollisuuden hengittää
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen
"Memento mori", mutiset lattiaan.

Kahvila ravistaa hereille
eikä vain kofeiinin vuoksi

Minä tarvitsen heräämistä
silmien toiselta puolen
sormenpäistä, hiusten tyvestä
mahalaukustakin

Ja tämäkin vain siksi, että minä hukun

Hukun tähän neutraaliin hengitykseen,
jonka minä liian helposti kaadan tuntemattomana lakanoihin
rakentamaan sille tiheämmän tahdin

Sinua minä en tälle uhraa
kun lojaalisuus on lukkojen takana

hush

Mutta puut ovat yksin.

Tämä ujutti ohuet sormensa kolmannen kerroksen ikkunasta sisään
suoraan meidän keittiöömme
ja pudotti kyntensä patterin väliin

Olen varma,
ettei kyse ole yksinäisyydestä
vaan pettymyksestä

Lajitoverien lehtien suojaan
se mies pudotti avaimensa
käveli eteenpäin ja odotti,
ettei hänen tarvitsisi palata taloon,
jossa verhottomuus kaikui seinältä seinälle

Mutta puut ovat yksin.

36 degrees

Sillä naisella oli avaimet meidän rappukäytävään
vaikka hän asuikin kävelymatkan päässä länteen
tai ehkä luoteeseen

Iltaisin napakasti kävellen
nainen haki heleästi nauravan äitinsä
ja he katselivat kun humaltuneet istuivat ikkunassa

Hän soittaa
minä vastaan
hän kysyy
minä vastaan
hän puhuu
minä yritän kysyä
hän huomaa epäonnistumiseni
minä hiljenen
hän ei lyö äänetöntä ilmaa rikki
ja me varovasti peitämme tämän,
mutta kirjaamme kaiken salaa pöytäkirjaan

"Minua huimaa iltaisin"
"Niin"

The memory of lightwaves

Löysin sinun menneet kasvosi lompakosta
tuosta nahkaisesta kehontapaisesta poimukasasta,
jonka tarkoituksena on pitää kasassa kaikki se,
mikä pitää sinut elossa

Sinä hymyilit
ei niin, että olisin koskaan pitänyt tuosta hymystä
ja poskesi olivat keränneet pieniä punaisia jälkiä
noista vuosista, joina minä olen haudannut raajojasi

Sanojasi ja tekojasi myöten
minä laskin sinut virran vietäväksi

Levollisesti valkeat ja syvän ruskean sävyiset kyljet heijaavat
edestakaisin
ja makaavat laineiden suudelmien alla
Laskevat levottomat purjeet väkisin

ja päästävät tuulen menemään

dogs have owners, cats have staff

Veronika tuijottelee rikkinäisiä raajojaan
maksaa henkisiä velkojaan
unohtelee asioita ilman muistilistaa

jääkaappi täynnä jogurttia
ja huulilla suloinen sävy
- tiesitkö, että valaan aortan verisuonet ovat niin suuret
että sinä mahtuisit ryömimään niiden sisällä?

ei, en tiedä valaista
mutta kaunein asia tässä maailman ajassa
oli tuo rusoposkinen poika metroasemalla
rutistaen kädessään pientä palaa valtamerta
(pussissa kelluvaa kultaeväistä kalaa)

minä upotan kynsiäni käsivarteesi kevyesti
kuin hellyydenkipeä kissa
ja sinä kuljet romuttamolla kuin taivaassa