Liika on liikaa, mutta vähän on tylsää

Rääkyvä Itä-Vantaa nakertaa pieniä reikiä kengänpohjiin
Sinä kehotit hankkimaan uuden harrastuksen,
minä valitsin yli äyräiden pursuavan spontaanisuuden
Satunnaisuutta, tyhmyyttäkin
äärimmäisyyttä, joka ei näy päällepäin

Olenhan minä sentään fiksu ja tunnollinen, niin ne sanovat

"Minä ajattelen mitä teen, niin ketään ei satu"
Onneksi olkoon sitten vain.

Minä myisin kirpputorilla jokaisen noista typeristä
kipuilevista ja surusilmäisistä
sinisyyteen taipuvaisista hölmöistä,
jotka luulevat tosissaan että pinnan alla on enemmän

Mansion's song

Raajoja
reunoja
rauskuja
roskia
raittiuslupauksia
jotain niin rumaa ja rajoittamatonta


metallin maku suupielissä sinä astelet eteiseen
odotat
odotat vielä
ja kun muut juoksevat karkuun
sinä odotat ja nerokkaasti hyppäät seuraavalla kierroksella mukaan
eikä kukaan huomaa yhtä puuttuvaa
paitsi sinä itse

muureja
mustikoita
mauttomuuksia
merilevää
mormoneja
sekä moottorisahoja, jotka eivät koskaan saavu


ja vapaaehtoisesti makaisin sinun kirveidesi alla
rakastaisin sinua, jotta voisit työntää miekkojasi syvemmälle
todeta minut aavistuksen mauttomaksi
ja lisätä suolaa haavoihin

and we'd learn how our bodies worked

God bless our dirty hands
and that brave dive into something drunken and immature
My sore throat leaves my voice coarse against your pale skin
and fingertips make sounds which bounce off from white walls

I'm un-apologeticly ridiculous
and you're just out of your mind
and still everything makes sense

I told you, I write about everything

The only thing which I want an explanation to
is that in these kind of cases,
why can't I ever remember when did we fall asleep?

My plug-in baby crusifies my enemies

Sairaus
lat. morbus
kreik. nosos
engl. disease

"Muistatko?"
"Muistan."
"Mitä sinulle kuuluu?"
"Minä olen onnellinen."

Tosiaanko?

Naurat.
"Muistan ikuisesti kuinka meidän pulloissa oli hiekkaa."
"Niin. Kahvia?"
"Ei. Mä en edes tupakoi enää."
"Niin."
"Siitä on kauan."
"Niin."
"Eikö sinulla oikeasti ole muuta sanottavaa?"
"On tietysti! Älä viitsi."

VALEHTELIJA.

"Soitellaan."
"Niin."

And I wonder if I ever cross your mind

Sinä lähdit jättäen ovet raolleen
ja tuuli kulkee niistä sisään ulos sisään ulos
kun oma hengitykseni kaikuu seinältä toiselle
ja lämmin vesi on loppu
läpiveto saa minut nuhaiseksi, muistathan

tunnustellen tätä totuutta
muistellen märkiä lehtiä syyskuussa
koristen hän eli noita päiviä

ja nyt hän hymyilee viidenkymmenenviiden neliön sisällä,
jossa suomuiset vangit kiertävät lasista vankilaa

voi kuinka onnellinen saan olla,
että hän vei sen rullalaudan mukanaan
en nimittäin kestäisi tuota inhoa,
jota ei voi tuntematonta kohtaan edes tuntea

if a golden train came to take you away, would you go or would you stay?

Pieni tyttö seisoo pitkähkön miehen vierellä hymyillen, siirtää levottomina heittelehtiviä kiharoita tuulen vierittäessä ne kasvoille. Hän hyppelehtii junalaiturilla hihitellen ja vilkutellen jollekin junassa istuvalle. Olen varma, että noista kukin koristelluista kengistä kuuluu napsahteleva ääni, joka odottaa.

Juna liikahtaa.

Tasainen kiihtyvyys saa alkunsa kun sen ulkopuolinen voima kitkan vastustamana painaa rautakasan liikkeelle. Tapahtumaketjun aikana kiitän jotain suurempaa voimaa, etten kuule junan ulkopuolisia ääniä, kurkkua kuristaa. Tämä henkinen kivitys saa alkunsa. Tyttö ottaa aavistuksen etumatkaa ja juoksee junalaiturin reunaa pitkin huiskuttaen vasenta kättään vimmatusti. Hymy loistaa ja silmät kipuavat matkustajan luokse. Junan vauhti nopeutuu edelleen, pikkuruisen kasvojen ilme kokee muutosta. Juoksussa näkyy epätoivo, hymy haalistuu ja silmien lävitse puskee ikävä. Jalat tikkaavat kivistä tietä kiinni, mutta niin kuin me kaikki tiedämme, aika ei odota. Raiteet nielaisevat junan kuin kärsimättömän joen virtaukseen.

Askeleet pysähtyvät ja pienet kyynelkanavat aukeavat.

Ja sinä vain toteat;
"Sen takia pitää aina kävellä ennen kuin juna lipuu pois.
Muuten joutuu katsomaan kun joku oikeasti lähtee"

Vettä hengitysteiden lävitse

Olkapäät huutavat hien lävitse hiertävää punoitustaan
ja lämpö yrittää hallita henkistä kaaosta

Kai minä tosiaan kaipaan sinua useammin kuin myönnän
ja tosiaan, minua huvittaa tämä asioiden kulku tähän suuntaan
josta kumpikaan ei vielä ole varma pitävänsä
Meillä on askelia tallessa jo varmasti kymmeniä tuhansia
kyyneliä muutama, valintoja tasan neljä
Enkä minä vieläkään osaa katsoa tarpeeksi ymmärtäen

Ja tosiaan, aurinko palasi takaisin
(kaikesta huolimatta)
minä yritän saada sinut pitämään raitiovaunujen kolinasta
ja ehkäpä opin myös aavistuksen rohkeammaksi