And I wonder if I ever cross your mind

Sinä lähdit jättäen ovet raolleen
ja tuuli kulkee niistä sisään ulos sisään ulos
kun oma hengitykseni kaikuu seinältä toiselle
ja lämmin vesi on loppu
läpiveto saa minut nuhaiseksi, muistathan

tunnustellen tätä totuutta
muistellen märkiä lehtiä syyskuussa
koristen hän eli noita päiviä

ja nyt hän hymyilee viidenkymmenenviiden neliön sisällä,
jossa suomuiset vangit kiertävät lasista vankilaa

voi kuinka onnellinen saan olla,
että hän vei sen rullalaudan mukanaan
en nimittäin kestäisi tuota inhoa,
jota ei voi tuntematonta kohtaan edes tuntea

if a golden train came to take you away, would you go or would you stay?

Pieni tyttö seisoo pitkähkön miehen vierellä hymyillen, siirtää levottomina heittelehtiviä kiharoita tuulen vierittäessä ne kasvoille. Hän hyppelehtii junalaiturilla hihitellen ja vilkutellen jollekin junassa istuvalle. Olen varma, että noista kukin koristelluista kengistä kuuluu napsahteleva ääni, joka odottaa.

Juna liikahtaa.

Tasainen kiihtyvyys saa alkunsa kun sen ulkopuolinen voima kitkan vastustamana painaa rautakasan liikkeelle. Tapahtumaketjun aikana kiitän jotain suurempaa voimaa, etten kuule junan ulkopuolisia ääniä, kurkkua kuristaa. Tämä henkinen kivitys saa alkunsa. Tyttö ottaa aavistuksen etumatkaa ja juoksee junalaiturin reunaa pitkin huiskuttaen vasenta kättään vimmatusti. Hymy loistaa ja silmät kipuavat matkustajan luokse. Junan vauhti nopeutuu edelleen, pikkuruisen kasvojen ilme kokee muutosta. Juoksussa näkyy epätoivo, hymy haalistuu ja silmien lävitse puskee ikävä. Jalat tikkaavat kivistä tietä kiinni, mutta niin kuin me kaikki tiedämme, aika ei odota. Raiteet nielaisevat junan kuin kärsimättömän joen virtaukseen.

Askeleet pysähtyvät ja pienet kyynelkanavat aukeavat.

Ja sinä vain toteat;
"Sen takia pitää aina kävellä ennen kuin juna lipuu pois.
Muuten joutuu katsomaan kun joku oikeasti lähtee"

Vettä hengitysteiden lävitse

Olkapäät huutavat hien lävitse hiertävää punoitustaan
ja lämpö yrittää hallita henkistä kaaosta

Kai minä tosiaan kaipaan sinua useammin kuin myönnän
ja tosiaan, minua huvittaa tämä asioiden kulku tähän suuntaan
josta kumpikaan ei vielä ole varma pitävänsä
Meillä on askelia tallessa jo varmasti kymmeniä tuhansia
kyyneliä muutama, valintoja tasan neljä
Enkä minä vieläkään osaa katsoa tarpeeksi ymmärtäen

Ja tosiaan, aurinko palasi takaisin
(kaikesta huolimatta)
minä yritän saada sinut pitämään raitiovaunujen kolinasta
ja ehkäpä opin myös aavistuksen rohkeammaksi

Honey, this is just out of our hands.

Sinä seisot kyyneleiden rajalla
ja äänesi pelokkuus rahisee puhelinlinjojen lävitse
tavoittaakseen minun särkevät sisälmykseni

Berliinin muuri sortuu, Pisan torni kaatuu kumoon
Venetsia kuivuu kasaan
Eiffeltorni liekehtii ja
Lontoon metroverkosto on umpisolmussa
Eikä Praha ole edelleenkään Portugalissa, hölmö

Minä otan vuorostani tämän osan
ja epäilen selviytymistä
kun pitäisi vaihtaa rooleja heikommasta vahvempaan osapuoleen
Minä olen tämän sinulle velkaa,
sinä olet jaksanut syödä kyyneleesi minun vuokseni aiemmin

Me tuijotamme pettymystä ja odotamme tässä (kipu)pisteessä
että mielenrauha löytäisi meidän pöytäämme istumaan

Minä en siedä tätä,
mutta minä sentään rakastan sinua
(vaikka en sitä ole aiemmin sanonutkaan)

Can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars?

Revityt kadut raastavat selkärankaa sahalaitareunoillaan
ja ihmiset taistelevat ydinvoimaloista sekä niitä vastaan
Korot laukkaavat mukulakivillä
kun mieli hukuttaa riivaajaansa kioskikahviin

Rakasta minua

Karkea kiviaines on kaivautunut verenkiertoon
enkä minä haluaisi kuin tietää oletko onnellinen
Ihmiskunta kiroaa oman kohtalonsa ja
maalaa omat pirunsa 70-luvun kukkatapeteilla päällystetyille seinille
Kahden kesken minä melkein unohdin oman sisäänrakennetun julmuuteni

Älä väkisin, mutta rakastaisit nyt kuitenkin

Pitsikukkaset hintavissa alusvaatteissa kokoavat sirpaloitunutta kehoa yleisesti tunnistettavaan muotoon
ja sunnuntainsuloinen merituuli tukistaa päänahan herkäksi

Vihaan sitä kun sinun elämäsi jatkuu
mutta minä olen jumissa

I'm sure you'll find someone beautiful (but you'll never find me)

I know how it feels to be the best thing you ever had
but still not quite good enough to be the last one



Lapsen pakokauhu painajaisen jälkeen on todellista.

Ihmisen suurin pelko (jopa kuoleman edelle kipuava) on varmasti unohdus
Me painamme jalanjälkiämme kovemmin maahan
vaikka se raapisi jalkoja verille
Vanhukset pelkäävät päätyvänsä valokuviksi takanreunalle
Lapset pelkäävät unohtuvansa tavaratalon leikkipaikalle
Naiset pelkäävät etteivät heidän lapsensa soita lennettyään pesästä
ja miehet tuijottavat peilikuviaan ja miettivät mihin unohtivat punttisalin

Lapsen pakokauhu painajaisen jälkeen on järjellistä.
Järjen puutteessa minä kysyn kuulumisiasi päivä päivän jälkeen Taivaalta
ja tuijotan pakokauhua silmäkulmien alta vastaan
kun Taivas ei vastaa

Night after night you say you move on
tomorrow, tomorrow
now what's holding your back?
I don't know, I don't know...

1400 mg

Minä ravaan hevosena ympäri loppuunkulutettua laminaattia

vaikka askeleiden kopina on liian kova kello kahteen yöllä

Toisinaan minä levitän raajani seinille katseltaviksi

ja toisinaan ripustan henkariin ja piilotan pikkutakkien väliin vaatekaappiin

En minä ole rakastunut kehenkään heistä

minä tarvitsen vain katseen tai hymyn,

jotta uskon olevani olemassa ja että minä tosiaan hengitän tätä kiireistä ilmaa

Pienestä pitäen äiti patisti pianotunneille

enkä minä suostunut koskaan

Nyt minä painelen sormenjälkiä koskettimien sijasta

tälle kiristävälle iholle ja raavin sen pintaa että pysyn tajuissani

Sanoisit jotain