We dance inside this tragedy

Joutilaana olo sekä pitkään nukkumiset ja syksy sai mulle taas perinteisen mietiskelykauden päälle. Ei - syysmasennusta en pode koskaan. Mä rakastan syksyä kaikin puolin ja mä en osaa kuin nauttia siitä.

Mä aloitin lomani Mannerheimin lastensuojeluliiton kokouksella ja illanvietolla toimistolla + jatkoilla. Jatkot oli oudoimmat missä mä olen koko elämäni aikana ollut. Yleensä bileissä ihmiset tuntuu vähintään tanssivan poikkeuksetta pöydillä. Tässä tapauksessa kuusi henkilöä vietti yön istumalla keittiönpöydän ääressä keskustelemassa syvällisiä. Kaikki aiheet käytiin sokrateksesta (josta mä en tosiaan osaa keskustella) toisten analysointiin.

Pelottavinta oli varmasti kierros, jossa jokainen sai kertoa avoimesti oman mielipiteensä ja analyysinsä kaikista pöydän ympärillä olijoista. Keskustelu kesti yhteensä varmaan 3 tuntia ja se oli jännittävää, pelottavaa ja vapauttavaa. Kaikkia aina kiinnostaa mitä muut ajattelevet (vaikkei kaikki sitä myönnäkään) ja kerrankin siitä puhuttiin. Varmasti pientä sensuuria tapahtui mutta suurimman osan sensuurista poisti alkoholi. Tässä tosin on tärkeää tehdä selväksi keskustelun henki, eli se on rakentavaa, ei tarkoituksella loukkaavaa. Jokainen on mukana omalla vastuullaan.

Nyt mä odottelen kipeänä sängyssä, että mä selviäisin mun flunssasta ensi maanantaihin mennessä. Silloin mä vihdoin ja viimein nousen koneeseen kohti Luxemburgia. Tätä mä olen odottanut kolmisen kuukautta ja nyt kun se on näin lähellä niin mä en osaa sisäistää lähtöä. Mutta pakko sanoa että edes kolmen päivän irtiotta kuulostaa parhaalta mahdolliselta, nyt ei nimittäin jaksaisi kestää ihmisiä ympärillä juuri ollenkaan.

Put your swords away, I'm already down
The higher we both climb
The further we fall

Now we're under looking up into the floor
And burn each other though we're dying for more
We're stuck on this dysfunction, we love it to our death
We celebrate destruction by lighting up this bed

You can take your love away
But don't you ever leave me alone
Burn the ghosts we've carried home

Annabelle

Märkä asfaltti kantaa bensiininkatkuista hajua makuuhuoneeseen ja hän istuu sekaisien lakanoidensa seassa aamuviiden karattua kellon viisareista. Enää 57 minuuttia ja 34 sekuntia herätyskellon korvia raastavaan piipitykseen, joka porautuu suoraan aivoihin. Hän oli oppinut pelkäämään herätyskelloaan. Odotus jatkuu. Odotus siitä, että sinä kävelisit sisään kantaen kahta voisarvea ja kahvia, jonka tuoksu tarttuu niin helposti nenään kiinni. Tähän mennessä ovi on pysynyt kiinni ja ainoat toivoa antavat askeleet kuuluivat sille onnettomalle miehelle yksi kerros ylöspäin.

Hän - tähän asti tunnettu nimellä Annabelle - oli muuttunut vain yhdeksi kasaksi särkeviä jäseniä liian monista levottomista öistä katse katossa. Hän pystyi muistamaan puukaton jokaisen uurteen ja kuvion, nimeämään sen jokaisen kaarteen tuossa puussa jonka sielu revittiin joskus sen lehdistä irti. Toisinaan hän nukahti uneen, jota ei voi edes kutsua uneksi ja heräsi taas tarkistamaan pulssistaan oliko todella elossa vai oliko hän luullut nukkuvansa ja todisti juuri omaa olemassa olemattomuuttaan. Toisinaan hän nousi auringon yrittäessä kutittaa kasvojen herkintä kohtaa, kun taas oli päiviä, jotka jäivät tyynylle lojumaan yhtä säälittävinä kuin ennenkin. Ei, hän ei ollut masentunut, eikä hän myöskään ollut sairas. Hän oli täynnä sanoinkuvaamatonta ikävää, sellaista, joka palaa takaisin pieninä palasina muistoja. Sateesta, joka kasteli teidät valkeina kesäyönä. Annabelle tarkasteli asiaa monelta kantilta ja totesi sen jopa järjettömäksi - miten sade voi jättää niin suuren muiston, sillä miltä kantilta asiaa katsookaan, ei voi väittää etteikö kesät olisi liiankin sateisia. Joten sinä palasit hänen mieleensä useammin kuin ikinä tiesit.

Tänä aamuna Annabelle huomasi aamun olevan hiljaisempi kuin aiemmin. Äänet olivat kadonneet kovin kauas ja se tuntui merkitsemättömällä tavalla epätodelliselta. Hän rekisteröi tiedon muistiinsa, keräsi lakanoita viereensä kuin ihmisvartaloksi ja nosti kätensä niiden ympärille. Hän olisi halunnut tuntea pehmeää ihoa karheiden lakanoiden sijaan tai omaansa, niin kosketusherkkää ihoa, joka hamusi pientä hipaisua. Ajatukset pyörivät pienessä, värivaloja tihkuvassa karusellissa tämän pään sisällä ja joku pieni lapsi huusi tämän päivän olevan juuri se päivä, kun Annabelle jaksaisi nousta. Annabelle punnitsi vaihtoehtoja ja otti tuon pyöreäposkisen lapsen sanoista vaarin, nousi, ja keitti kahvin pienelle keittiönpöydälle, jonka ääreen mahtuisi kaksikin istumaan. Hän oli jo pitkän aikaan ollut se, joka tuijottaa pöydän toista kahvikuppia, jossa on jo kylmäksi jäähtynyttä kahvia ja kasa menetettyjä mahdollisuuksia. Hän hymähti ja lisäsi mukiin maitoa ja yhden sokeripalan, jos se maistuisi sinulle niin paremmin. Mutta kahvi pysyy kupissa.

Varpaita palelee. Kylmiä väreitä kulkee pitkin kehoa, varpaista kaularankaan ja käsiä pitkin takaisin. Viisainta olisi jättää villasukat jalkaan ja ikkuna auki, mutta hän sulkee ikkunan ja hetken harkinnan jälkeen viskaa rikkinäiset villasukat tuolille. Hän ei keksinyt niistä hyötyäkään, joten miksi säästää haittapuolia kun ne eivät tee muuta kuin kiipeile syvemmälle sisään ja jätä jälkeensä onkaloita kuin omenakoverrin. Annabelle ei tosin ole ikinä pitänyt omenista.

she found chanel for her rage

Rikoin siis lupaukseni järkevästä postauksesta viime viikolle. Korvaan tämän esittelemällä mun uudet rakkauteni, eli silmälasit! Viiden elefantin kokoinen kiitos instrumentariumin kaksi yhden hinnalla -tarjoukselle, joka pelasti elämäni. Tähän mennessä en ole edes harkinnut piilolinssien hankkimista, vaikka mulla on ollut silmälasit jo reilu 1,5 vuotta. Mä vaan niin tykkään silmälaseista ja näytän alastomalta ilman niitä. Ja kun mulla on niin vähän vahvuuksia näissä, niin tarpeen tullen voin olla ilmankin jos tulee tarvetta.

Mutta tässä nämä mussukat on!
1. Mun Chanelit. Ette voi edes kuvitella miten kivalta sana "chanel" tuntuu kielen päällä. Luksusta luksusta :-------------)


+ mukana tuli söpö kotelo!


2. Mun Dieselit niiden 55DSL -mallistosta.



Tänään tajusin myös, että enää 17 päivää kun lähden Luxemburgiin edustamaan Suomea EU:n nuorten paneeliin. Mutta samalla tajusin, että mä en tiedä Luxemburgista YHTÄÄN MITÄÄN. Joten otin tavoitteeksi ottaa vähän selvää, mihin olen menossa kunhan saan koeviikon hoidettua alta. Eilen oli ensimmäinen koe, saksaa, valitettavasti. Kusin sen täydellisesti ja jännitän että meneekö edes läpi. Mun piti alkaa tsempata saksassa, en mä sitä ole kuin 5 vuotta jo tässä lukenutkin. Mutta iskä sanoi, että mulla on asenneongelma :-------------(

Okei - saksa on mun mielestä yksi rumimpia kieliä mitä tiedän. Se on niin järkyttävää sönkötystä. Mutta mä ihan tosissaan yritin onnistua sen kanssa. Toisaalta, jos mä en selviä lukion ensimmäisestä A-saksan kurssista ni en luultavasti tule lopuissakaan pärjäämään. Siihen taitaa jäädä mun saksanopiskelu.

Top models

Tänään tein mallikeikkaa Mannerheimin lasdtensuojeluliitolle. Niiltä tuli uusi nuortenvaatemallisto, jota kävin vähän esittelemässä. Kuvaukset oli Circus Helsingin tiloissa VR:n makasiineilla. Käytettiin yhtä seinää kuvaustaustana ja sen vuokra maksoi yli 200 e! ihan järjetöntä.


Kulissit olivat betoniseinä, kaikenlaiset ketjut roikkumassa katosta ja todella korkeat rakennustikkaat. Kädet tuli kipeiksi kun mut pistettiin pitkäksi aikaa roikkumaan sieltä portailta. Mutta pitää sanoa, että oli hauskaa olla kuvattavana! Jos olisi kroppaa niin lähtisin mallin hommia tekemään tuosta vain.
Tässä Juuli poseeraa kuvaajalle;


Ja tässä Anette


Kun löytyi vapaa-aikaa, otettiin meidän omilla kameroilla vähän kuvia ja chillailtiin.

Tuunasin tuon NY-paidan eilen yöllä, mitä tykkäätte?

Saan oikeita kuvia joskus itselleni ja lupaan pistää niitä tännekin näytille sitten.

Kuvaukset loppuivat kolmen maissa, jonka jälkeen lähdin vähän kiertelemään kauppoja ja löyin täydellisimmät korkkarit ikinä<3>

So take your fast car and keep on driving

Mä en ole koko kesänä tehnyt melkein mitään mitä olin suunnitellut. En käynyt suomenlinnassa, enkä linnanmäelläkään. En ollut koko yötä ulkona, en syönyt edes irtojäätelöä. En opetellut skeittaamaan. En aloittanut parempia elämäntapoja. En käynyt katsomassa taloa, jonka haluan jonain päivänä ostaa (kyllä olen löytänyt sellaisen. Helsingin ydinkeskustasta). En nähnyt niitä ihmisiä, jotka halusin nähdä. En käynyt mäkkäripiknikillä (mäkkiruokaa puitossa). En käynyt päiväristeilyllä.

Ihme kyllä, ei edes haittaa. Kesä on ollut oikein mukava. Monet asiat on jäänyt tekemättä, koska monet yläpuolella olevista suunnitelmista tein erilaisessa elämäntilanteessa. Osa vaan jäi tekemättä. Ainoa mikä kaduttaa on, etten nähnyt tarpeeksi kavereita. Tuntuu, että nykyisin vaan lupaillaan että mennään kahville "joku päivä". Milloin on se päivä? Kolmen vuoden päästä? Sitten aina päivitellään, että huh huh, että eipä olla taas nähty. Melkein hävettää kun ei mitään ole saanut aikaiseksi.

Mutta myös se harmittaa ettei skeittausta toteutettu koko kesänä vaikka vielä keväällä luvattiin, että niin tehdään. Missä meni pieleen?

Kun aamuisen ruohon tuoksu on kadonnut iholta

ja sinun kevyet hengityksen äänet niskasta

minä olen sitä kosteaa hiekkaa jota jää jäljelle laskuvedestä

Sinä piirsit minuun jälkiä unelmista kaukana pilvien rajassa

piirsit äärettömyyden symboleja ja ruiskaunokkeja

Enkä minä voinut muuta kuin vuodattaa suolavettä iholle

kun etelätuuli käänsi sinut minua vastaan

kadottaen sinusta kaiken sen mitä minä luulin sinusta tietäväni

Ja nyt minä odotan nousuvettä pyyhkimään

nuo typerät kukkaset ja kaiken sinusta

en minä sinua koskaan tuntenutkaan

Mahdollisesti kaivan omaa hautaani

... mutta ei voisi olla onnellisempi olo!

Kun koulut alkaa, niin mun ensimmäinen lukuvuoteni on luultavasti aika sekopäinen. Olen nimittäin ylibuukannut itseni ihan täysin. :--------------)

Ensimmäisen lukuvuoden ohjelma

- 35 kurssia (ensinnäkin mä en koko ylä-asteen aikana lukenut kokeisiin 30 min enempää, joten tästä tulee hullua)
- ajattelin hakea koulun lehteen
- ... ja tutoriksi
- ... ja ehkä oppilaskuntaan
- Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoistoiminta
- EU:n Youth Panel (54 nuorta 27:stä maasta tekee nettiturvallisuustyötä, luxemburgiin lokakuussa! + muita hommia paneelin puolesta)
- harrastukset (tanssi ja hot jooga)
- kaverit
- lupauduin tässä hoitamaan tutun tutun lasta silloin tällöin

... ja kaikenlisäksi tein tässä työhakemuksen :----------------)


Olen hullu, pakko myöntää. Saa nähdä onko mulla kaiken tämän jälkeen ees ystäviä. Musta tulee eristäytynyt työnarkomaani. Kuulostaa upealta!

Kävin tänään katselemassa itselleni uusia silmälaseja AH! Specsaversiltä suunnittelin käyttäväni kahdet yksien hinnalla -tarjouksen ja hankkia kahdet lasit.

voi ja kiitos mulle tämä asukokonaisuus!

Kaikki vaatteet on topshopista =)

ja jos mä jotain rakastan, niin se on tuo Marc B:n laukku! herranjestas se on ihana

Rinnoista ryntäisiin

Pitkin kesää olen siirtynyt järisyttävästä laiskuudesta pukeutumisen suhteen tälläytymiseen, joka on vienyt puolitoista tuntia. Huomasin tätä koulukaipuuta toteuttaessani, että mietin jatkuvasti kivoja asukokonaisuuksia kouluun. Lähipäivinä olen myös pyörinyt Helsingissä erityisen laittautuneena, ostanut kuukauden sisään kolme Trendi-lehteä ja viettänyt normaalia enemmän aikaa nettikaupoissa. Minulla on jopa soma retro-hame työn alla ja ompelukone on ollut pöydällä jo jonkin aikaa.


Tänä iltana olen selaillut rakkaita Trendi-lehtiäni miljoonannen kerran ja pohtinut tyylikysymyksiä. Näitä ovat mm.



- Kummat ovat mukavammat rinnat, koko 80A vai 80C?
- Onko kauneusleikkaukset okei?
- Miksi britit ja ranskalaiset ovat niin kauniita?
- Miksi haaremihousut ovat in vaikka ne näyttävät siltä, että olisi kikkareet housuissa?
- Miksi ystäväni voi syödä rajattomasti metripizzaa ja pysyä hoikkana ilman urheilua, mutta minä en?
- Miksi naiset pitävät aina suutaan auki levittäessään ripsiväriä?
- Miksi koskaan ei tunnu olevan tilanteeseen sopivaa laukkua/takkia/farkkuja/yms?
- Miksi Johanna Tukiainen rinnoistaan huolimatta ei ole yhtään naisellinen?
- Miksi naiset ovat niin tyhmiä (minä mukaanlukien ja Ellen DeGeneres listasta poistaen) että käyttävät erittäin epämukavia korkokenkiä?
- Miksi kalju nainen herättää niin paljon paheksuntaa?
- Miksi vain Beth Ditto (singer of The Gossip) pystyy olemaan muoti-ikoni, joka on kokoa XXL?
- Tarvitsisinko muka jokaisen ihonhoito tuotteen, jonka minun sanotaan tarvitsevan? KUVITELKAA NYT; puhdistusmaito, erillinen puhdistusemulsio, kasvovesi, ihonkuorinta, ainakin kosteuttava, syväpuhdistava ja kolmas vapaavalintainen kasvonaamio, päivä- sekä yövoide, silmänalusvoide... Olisiko tässä jo kaikki vai unohdinko jonkun?
- Miksi naisilla on enemmän valinnanvaraa pukeutumiseen kuin miehillä? (esim. kauluspaidat, topit, t-paidat, 3/4 osa hihaiset paidat, bolerot, tunikat, paitulit, mekot, hameet, sortsit, caprit, villapaidat/mekot, trenssit, jakut yms)
-Miksi suurin osa kuuluisimmista vaatemerkkien luojista ovat miehiä eikä naisia, vaikka luulisi en olevan toisinpäin? (esim. Dolce & Gabbana, Emporio Armani, Lacoste, Ralph Lauren, Calvin Klein yms)
- Uudelleen, kummat ovat mukavammat rinnat, koko 80A vai 80C?



Tänään olisin löytänyt ihanat farkut 21 eurolla (norm. hinta 70 e) ja suloisen farkkukynähameen 16 e (norm hinta 55 e) mutta minä voin ylpeänä ilmoittaa, että KERRANKIN kävelin pois ostamatta niitä. Tämä on mulle varsin epätavallista, mutta kerrankin päätin vastustaa kiusausta!


Ja eiköhän 80A ole aivan yhtä hyvä kuin 80C kunhan pysyy ylpeänä kupeissaan.